Lauantai 30.9.2017 Tudela. Tämä 29 kilometrin reitti Mallénista Tudelaan sujui kosteissa merkeissä. Pikku kuurot antoivat kostean lisäyksensä miehen lompsuttaessa taivaltaan viljelmien keskellä.

Viikonloppu on käsillä ja kuten syksyllä niin usein täällä Navarrassa on fiestojen aika. Matkalla Mallénista tänne Tudelaan tämä näkyi heti aamusta ensimmäisessä pikkukaupungissa Cortezissa. Punavalkoisiin juhla-asuihin sonnustautunut miesryhmä oli levittäytynyt kylän torille. Musiikki raikasi pakettiauton perään kasatusta kaiutinpatteristosta ja monenlaista ruokaa oli levitettyinä pöydille. Vielä aamuyhdeksältä miehillä ei asiakkaita ollut ihan tungokseen asti. Kaupunkilaiset saavat iltapäivällä nähdä vielä härkäjuoksun. Sitä varten on vanhan kaupungin muutamien kortteleiden katuvarsille rakennettu vahvoja lankkuaitoja katsojien suojaksi ja isoimmalle Plazalle on rakennettu korotettu katsomo, josta tätä näytelmää voi iltapäivällä seurata.

Saturday 30.9.2017 Tudela. This etapa of 29 kilometers from Mallén to Tudela was a bit wet etapa. Little showers gave a hiker some extra when he was doing his job among gabbage and pear fields. The weekend is at hand here and as very often in autumn in Navarra it is time for fiesta. In first hour in the morning I realized that when I arrived in a little town Cortez. Men in red-white fiesta costymes had gathered on the market place of the town. Loudspeakers in a van are giving the beat to awakening town. Tables full of food are spread a loud Spanish male talk fills the air. In the afternoon citizens of the town may see the bull run. Because of that heavy wooden barriers have been built by the roads to protect the spectators. 

Espanjalaiseen kaupunkifiestaan kuuluu usein härkäjuoksu. Cortezissa on kirkon vierustalla katsojille rakennettu suojaksi vankat lankkuaidat.

Bullrun is a must in Spanish town fiestas. In Cortez heavy wooden barriers have been built to protect spectators.

En halua jäädä päiväksi Corteziin odottelemaan tätä näytelmää. Voin silti välittää blogini seuraajille  mielikuvani yhdeksän vuoden takaa Puenta del Reinasta, jossa satuin ensimmäisellä vaelluksellani näkemään vastaavan fiestan tapahtuman. Tulin Leonin maakunnassa olevaan Puenta del Reinaan helteisenä iltapäivänä. Yöpymiseen suunnittelemani alberga oli kaupungin toisella puolella ja reitti vei noin kello 16.00 läpi vanhan kaupungin. Silloin minut kohtasi komea näky. Kaupungin lävistävälle kapealle kivikadulle oli katettu vähintään sadan metrin matkalta valkein liinoin ja illallistarvikkein katetut illallispöydät illan fiestaa varten. Valko-punaisiin vaatteisiin pukeutuneet tarjoilijat tekivät pöytiin viime hetken silauksiaan ja päivän vaeltamisesta ryytynyt hikinen ja haiseva suomalainen pyhiinvaeltaja koetti kulkea mahdollisimman huomaamattomana ohitse. Hän käveli albergaan ja kuuli illalla tapahtuvasta härkäjuoksusta.

Illalla kaupunki oli täynnä ihmisiä. Plaza Mayorille oli rakennettu mittavat, toista metriä maasta olevat katsomot. Paikallisille bändeille oli rakennettu myös suojattu lava ja kaikki odottivat. Sitten kadun toisesta päästä päästettiin 3-4 härkää kerrallaan juoksemaan pitkin katuja. Testosteronia uhkuvat nuoret miehet lenkkareissaan hyppäsivät aitojen takaa kadulle uhmaamaan ja väistämään härkiä. Tosiasiassa tällainen ei taida normaalisti olla niin vaarallista kuin se Pamplonan kymmenien härkien juoksuissa näyttää. Varustelun suhteen härät häviävät tämän leikin 6 - 0. Puoli tonnia painava härkä on uhkaavalta näyttävä eläin ja se juoksee suoraan nopeasti. Mutta nopeat käännökset eivät siltä onnistu mukulakivikadulla tai asvaltilla. Sorkat eivät yksinkertaisesti pidä ja härkä joko jatkaa kääntymisen halustaan huolimatta hetken suoraan tai kaatuu kyljelleen. Pitävillä lenkkareillaan väistöliikkeeseen kykenevä teini on tietysti silloin vahvoilla ja saa aidan takaa tapahtumaa seuraavalta neidoltaan ne ihailevat katseet, joita hän on mennyt kalastamaankin. Uudet härkäryhmät seurasivat toisiaan ja samat ketterien nuorten miesten näytökset samoin.

I did not want to stay in Cortez to wait for this happening. Anyway I may give You my impressions nine years ago in Puenta del Reina, where I had a chance to experience this event during my first camino. In 2008 I arrived in Puenta del Reina on a very hot afternoon. The alberga was on the opposite side of the town and I had to walk through the town. Then I met a beautiful vision. In the old town the narrow stony street was decorated at least one hundred meters long dinner table with white tablecloths, glasses, forks and knives and all necessary for a huge dinner. Waitresses and waiters dressed in red-white costumes were doing their last check-outs and a Finnish pilgrim, sweating and stinking tried to pass them as incognito as possible. I walked to my alberga and heard about the bull run in the evening. In the evening the city centrum was crowded. On Plaza Mayor big stages for spectators were built about more than a meter high. There was also a stage for local bands and music and everybody was waiting. Then in a distance 3-4 bulls were let free to run on streets. Young men full of testosteron jumped on streets to threaten and escape bulls. Actually this seems not so dangerous than it looks in TV-broadcastings from Pamplona with dozens of bulls running at the same time. Dealing with the equipment bulls lose this game 6-0. A bull with it's half a ton weight seems to be a dangerous animal and it runs fast straight ahead. But fast turning is impossible for it on stony roads or asphalt. It's claws do not have grip. Even though it wants to turn it's huge mass goes straight ahead or it stumbles down. A testosterone-teenager with his sneakers is competent in situation, of course and receives all those admiring beautiful black eyes from the audience he was looking for. In this event new groups of bulls were following each other and new performances of young men as well.

Kun Navarrassa on fiestan aika, pukeudutaan valkoisiin ja punaisiin. 

When it is Fiesta time in Navarra, be aware that you wear red and white.

Tudelassa ei ole tänään härkäjuoksuja. Kaupunki kyllä viettää värikästä ja äänekästä fiestaa. Monenlaiset perinteiset tanssiryhmät vaeltavat pitkin katuja poliisipatrullien pysäyttäessä ystävällisesti autoliikenteen. Pieni musiikkiryhmä räikyvine pilleineen ja rumpuryhmineen antaa tanssijoille tempon ja kulkueet jatkavat eteenpäin. Lauantai-illaksi tämä on parasta. On lauantai ja päätän raporttini tällä kertaa tähän täältä Tudelasta.
In Tudela we have no bull runs today. The town has it's fiesta anyway. Many kinds of traditional dancing groups are occupying streets and friendly police groups are stopping cars not to disturb these performances. Little groups of musicians with their flutes and percussion groups give tempo for dancers and dancers just go on dancing. For Saturday evening this is best of all. It is Saturday and this is the end of my report from Tudela, Navarra, Spain.

Puenta del Reina tarkoittaa kuningattaren siltaa. Kaunis se on fiestaa seuraavan päivän varhaisena aamuna.

Puenta del Reina / The bridge of the Queen. This is what it looks like early next morning after the fiesta.

Perjantai 29.9.2017 Mallén. Tällä vaellusmatkalla minulla ei ole tarkoitusta edetä viikkojeni aikana Santiago de Compostelaan tai johonkin muuhun tiettyyn kaupunkiin ennen Santiagoa. Ainut kulkemistani määrittelevä takaraja on olla Barcelonan lentokentällä varhain torstaiaamuna 12.10.17 kun paluulento Helsinkiin lähtee. Caminoreitti on vaihtanut nimeään Camino Catalanista Camino de Ebroksi. Katalonian ja Aragonin provinssit on kuljettu halki ja huomenna siirryn Navarran provinssiin. Eteenpäin siis mennään koko ajan vaikka päivämatkat ja tauot määrittelen päivän fiilisten mukaan. Tälle päivälle varasin kymmenen kilometrin matkan Gallurista vajaan neljäntuhannen asukkaan Malléniin. Huomenna kuljen 29 kilometriä viehättäväksi mainittuun, vähän suurempaan Tudelan kaupunkiin, jonne asetun kahdeksi yöksi, työnnän kädet taskuihini ja alan hetkeksi turistiksi.

Mallénin kaupunki on saneerannut entisen pikku sairaalan kiinteistöön parinkymmenen paikan siistin ja modernin albergan. Alakertaan on tehty kaupungin kirjasto, jossa kirjastovirkailija ottaa vieraan henkilötiedot näppärästi rekisteriin, antaa avaimen ja kertoo majoitusyön maksavan juuri niin paljon kuin yöpyjä haluaa maksaa. Eli donativo - vapaaehtoinen.

Päivän reitti kulkee koko ajan peltojen ja oliivitarhojen keskellä. Koko ajan maisemia hallitsevat modernin energiatuotannon jättiläiset, valtavien aurinkopaneelien keskittymät sekä loppumattomiin jatkuvat verkkaisesti pyörähtelevien tuulimyllyjen valkeat rivistöt. Maailman maista Espanja on kymmenen eniten tuulivoimaa keräävien maiden joukossa. Viime vuonna maan koko energiatuotannosta hieman yli 20 prosenttia otettiin tuulivoimasta. Ydinvoiman jälkeen (22 %) se on Espanjan toiseksi yleisin energian lähde. Paljosta auringonpaisteesta huolimatta aurinkoenergian osuus maan koko energiatuotannosta jää runsaaseen kolmeen prosenttiin.

Friday 29.9.2017 Mallén. During this camino I have no obligatory intention to reach Santiago de Compostela or some other specific town before Santiago. The only dead line is to be in Barcelona airport on Thursday morning 12.10.17 when the departure of my flight to Helsinki will take place. Two weeks ago I started on Camino Catalan and after a while I was walking on Camino de Ebro. I have walked across Catalonian province and Aragon province. Tomorrow I shall take my steps on province of Navarra. I am going forward, of course even though daily etapas and breaks become reality according to my daily feelings. Today I walked ten kilometers from Gallur to town called Mallén, a town of a bit less than 4000 inhabitants. Tomorrow my destination will be in Tudela, 29 kilometers from here. I have been told that Tudela is an interesting town. After a two night break there  I shall tell, if it is true. 

City of Mallen has renovated in facilities of an ex-hospital a modern and clean alberga. Downstairs they have renovated rooms for city library, where a nice librarian collects and registers my personal information, gives a key and tells that the price of one night is "donativo" for a visitor. It is not easy to complain for this kind of a price.

All the day the caminoroute goes through fields and olivegardens. The scenery is dominated by huge solar panels and never ending rows of white wind  mills. Spain is among ten most wind power collecting countries in the world. Last year more than 20 % of Spanish energy production was based on wind power. After nuclear power (22 %) it was number two of all forms of energy production in Spain. Even though image of always sunny Spain only three per cent of Spanish energy production is produced by solar power.

Tämän yön nukkui entinen hoitajapoika entisessä sairaalassa - nyt toki moderniksi albergaksi saneerattuna. Ovipielen symboli b tarkoittaa tietysti kirjastoa - biblioteca. 

A building of renovated ex-hospital was my home for one night in Mallén. Symbol b by the door means Biblioteca - Library of course.

Aurinkopaneeleita ja tuulimyllyjä. Näistä leipoo Espanja nykyään melkein neljäsosan tarvitsemastaan energiasta. 

Huge solar panels and windmills. By these two Spain produces almost 25 % of all energy it needs.

Espanja on katolinen maa ja kirkkoja on kaikkialla. Islamilaisten maurien 700 vuotta kestänyt miehityskausi on jättänyt jälkensä myös nykyisiin kirkkorakennuksiin. Maurit toivat mukanaan Eurooppaan myös kaakelin, joilla ja arabivaikutteisin ornamenttikoristein julkisia rakennuksia koristeltiin. Heidän kauttaan Eurooppaan tuli myös shakki, kitara ja kaupankäynnin kehittämisen kannalta välttämätön uusi numerojärjestelmä, jolla korvattiin vanha ja kankea roomalaisin numeroin toiminut käytäntö.
Spain in a Catholic country and churches are everywhere. The occupation of Islamic Moors lasted more than 700 years in Iberian peninsula and it can be seen also on public churces. Moors brought with them competence to produce ceramic tiles by which public buildings were decorated. With them Europe received also chess, guitar and a new system of numbers. This new system was one of essential tools by which European countries could improve their competence to do business with foreign countries.

Tällä kohtaa tekee mieleni toistaa näkemykset, joita esitin viime syksyisen vaellukseni blogissa Camino Mozarabella caminomozarabe2016.blogspot.com  Tässä islaminpelkoa lietsovassa ja eurooppalaista erinomaisuutta hehkuttavassa ajankohtaisessa ilmastossa on hyvä muistaa, että ne 700 vuotta aina vuoteen 1492 saakka, jolloin melkein koko Iberian niemimaa oli maurien miehittämänä olivat suvaitsevaisuuden aikaa, jolloin sen ajan maailman tieteen ja tutkimuksen huippukaupunkeja olivat Kairo, Cordoba ja Bagdad. Cordobassa, silloisessa maurien pääkaupungissa oli esimerkiksi yksi maailman suurimmista tieteellisistä kirjastoista yli puolen miljoonan niteen käsittäen. Tähtitiede, lääketiede ja matematiikka olivat yliopistojen suosikkitieteitä. Merellä suunnistamiseen olivat arabit kehittäneet astrolabi-nimisen laitteen, jota voidaan pitää myöhemmin kehitetyn sekstantin prototyyppinä. Islamilaiset maurit pitivät "kirjauskovia" tasavertaisina. Raamattuun uskovat kristityt, Tooraa pyhänä pitävät juutalaiset ja Koraania kunnioittavat muslimit saivat elää rauhassa ja omaa uskontoaan harjoittaen. Vasta kun maurit häädettiin sotavoimin Iberian niemimaalta, alkoivat katolisen kirkon käynnistämät juutalaisten vainot ja inkvisition julmuudet. Eivät siis islamilaisten tekeminä vaan kristinuskon nimeen vannovien toimesta.

Tuohon aikaan Cordoban kaupungissa asukkaiden iltakulkemista helpottivat jo katuvalot - 700 vuotta ennen kuin niitä rakennettiin Pariisiin tai Lontooseen. Puhumattakaan siitä, milloin niitä alettiin pystyttää talvisen pimeään Skandinaviaan ja pärelyhtyjen kanssa tuhertavaan Suomeen. Eurooppa ja eurooppalaiset eivät todellakaan ole olleet se sivistyksen, tutkimuksen ja kehityksen kirkas kärki, joka oikeuttaisi sellaiseen "valkoisen vallan" elvistelyyn, jota tänään liian usein kaduilla ja sosiaalisessa mediassa joudumme kohtaamaan.

In this I like to express again visions that I expressed in my blog in Camino Mozarabe last autumn caminomozarabe2016.blogspot.com  In this atmosphere today when some groups in society want to underline European intellectual superiority in history, it is good to remember that those seven hundred years lasting until year 1492 when almost all the Iberian peninsula was occupied by Moors were years of tolerance and exceptional progress. They were years when top cities of science and research in the world were Cairo, Bagdad and Cordoba, the capitol of Moorish Empire. For instance university in Cordoba had the biggest scientific library in the world with its half a million volumes. Astronomy, medicine and matemathics were favourit sciences in universities. For navigation in the sea arabs had designed a device "astrolab", that can be regarded as a protype of sekstant.  Islamic Moors regarded all those religions "with a holy book" equal. Christians had their Bible, Jews had their Toora and Moslems had their Koran. All these groups could live their lives in Moorish Iberian peninsula in peace. When Moors were forced away from there, harrashment against Jews began and inkvisition began it´s cruel operations. 

During those decades street lights were helping people to go home in late hours. That was 700 years before street lights were lighted in Paris or London. Or in cold and dark Scandinavia and Finland. Europe and Europeans have really not been the bright lantern of science, research and development, which can justify bragging for that kind of "white power" we may too often meet on streets an social media. 

Keskiviikko 27.9.2017. Torres de Berellen. Leppoisa päivä caminoreitillä tänään. Tein matkaa jälleen yksin Mikaelin käännyttyä kotimatkalleen Prahaan. Vaeltajalle on usein hankalaa löytää tiensä ulos suurista Espanjan kaupungeista. Vaikka tuttuja keltaisia nuolia tai simpukkasymboleita on reittimerkeiksi laitettu, ne tahtovat hukkua suurten kaupunkien muuhun viestimassaan. Zaragoza on tässä myönteinen poikkeus. Nuolet ohjaavat kulkijan Ebron rantaan ja sitten onkin helppoa. Leveä valkoisella hiekalla päällystetty kävelijöiden baana ohjaa eteenpäin ja vieressä kulkee vihreä, päällystetty kaksisuuntainen pyöräilytie. Tätä jatkuu jokivartta pitkin viitisen kilometriä ja sitten siirrytään maastoon. Jollakin konstilla tämä reitti on saatu pysymään myös roskattomana - se on hienoa. Määrävälein kyltti kannustaa: Siisteys on mukavuutta. Näköjään ihmiset on saatu tähän uskomaan.

Tänään valintani ovat helppoja. Vain 17 kilometriä Torres de Berellenin pikkukaupunkiin. Välillä 3-4 kilometrin välein kyliä tai pikkukaupunkeja taukoja varten. Näissä kohtaan jälleen sen yleismaailmallisen ilmiön, joka kaikkialla kylien ja kaupunkien baareissa kohdataan. Päivystävien ikääntyneiden miesten joukon, joka istuu puolenkymmenen hengen voimin kahvilan tai terassin pöydässä lähes kaikkina vuorokauden aikoina, jutellen keskenään tai korttia tai dominoa pelaten. Kun vaeltava vieras saapuu paikalle, ryhmän silmäparit seuraavat herkeämättä vieraan tuloa, pöydän valintaa, rinkan laskemista selästä, sauvojen asettamista rinkkaa vasten nojaamaan ja selän ojentamista pystyasentoon.

Tässä tekisi mieli käyttää edesmenneen aikansa superjulkkiksen Spede Pasasen mallia hyväkseen. Hän tuli 1960-luvun lopulla koulukaupunkini Kemijärven hotelli Pohjanpirtin aulaan laskettelumatkallaan. Aulassa olevat puolikymmentä paikallista tietysti töllöttivät tätä tunnettua tähteä häpeilemättä ja supisivat ihmeestä keskenään toisiaan kylkeen tönien. Spede käveli aulan naulakolle, vetäisi villapaidan päänsä yli, asetti se naulakkoon ja sanoi tuijottajille: "Näin se vaan käy" ja käveli ravintolaan. Ei tässä suuremmasta tapahtumasta kyse hänen mielestään ollut. No ei minusta tietysti tähän ole.

Kun miehille heittää kysymyksen, voisivatko he ystävällisesti vahtia rinkkaa sen ajan kun käyn sisällä tilaukseni tekemässä, viisi suuta huulet liioitellusti törröllään vakuuttaa päätä nyökyttäen: "Siii, siii!" Että mitä tuota itsestäänselvyyttä turhaan kyselemään. Sitten onkin jo tutunkaupat ikään kuin tehty ja kaikki voivat keskittyä omiin puuhiinsa.

Torres de Berellinissä rituaalit ovat tutut. Kävelen merkittyyn baariin, rouva katsoo passin, lätkäisee leimat credencialiin, laskuttaa kuusi euroa ja opastaa reitin albergaan. Avaimia on vain yksi ja albergaan on jo asettunut saksalainen Isabelli, toinen peregrino. Reittimme kohtaavat tässä. Hän on aikaisemmin tapaamani Wolfgangin kanssa vaeltamassa Ignatius Loyolan nimelle merkittyä reittiä minun reittini vastapäiseen suuntaan. Maailma asetti meidät tapaamaan tässä. Hän on sympaattinen nuori nainen, jonka kanssa kanssa illallisen filosofiat sopivat mainiosti yhteen. Hän jatkaa huomenna kohti Zaragozaa, minä taas toiseen suuntaan.

Wednesday 27.9.2017 Torres de Berellen. A comfortable day for hiking today. Today I went on alone and Mikael from Prag in on his way to Prag. Quite often it is difficult for a hiker to find his way out fron a big city. Zaragoza is a positive exeption in this. You just walk by the river Ebro and a wide and well signalled pedestrian track leads you out of the city. On this you go about five kilometers and then it is time to leave the city zone. 

Today my choices are easy. Only 17 kilometers to a little town Torres de Berellen. By the track i go through little villages or towns between 3-4 kilometers. In these I meet that old phenomenon that all bars and cafes everywhere in the world can be met. Terrace tables with elderly men who spend their time by talking, playing domino or cards. They observe everything around them. When a stranger arrives they watch how you choose the table, how you take the backpack off and how you put your poles leaning on something. When I ask them if they could watch my backpack for a while when I go inside the bar to order something, five mouths tell me extrapolitely: " Sii, Sii!". There is no question about this. Their message is: unnecessary question. After that the ritual is over and everybody can concentrate in their own businesses.

In Torres de Berellin the procedure is as usual. I walk to a certain bar, the lady checks my passport, hits the label on my credencial and shows me the way to the alberga. I do not get the key - there is only one of them. Before me a German pilgrim Isabelli has already come there. Our ways cross here. She is doing the Camino Ignatius Loyola - the opposite direction than my camino. She is a very nice young lady with whom our philosophies match perfectly in our common dinner. She goes to Zaragoza tomorrow, I shall go to the opposite direction.

Pisa Italiassa ei ole ainut paikka, jossa vino kirkontorni hallitsee maisemaa. Zaragoza on samanlainen. 

Pisa in Italy is not the only place in the word where you may see a this kind of a tower. Also Zaragoza has a tower, which is not standing straight.

Zaragozassa Ebron ylittää lukuisia siltoja. Yksi on tyyliltään historiallinen, muut erittäin moderneja. Yksi jopa futuristinen.

The river Ebro is crossed by many bridges in Zaragoza. One of those has roots in history, all the others are very modern. One of them even futuristic.

- Älä hurjastele pyörätiellä! Näin kehoitetaan lycrahousuisia pyöräilijöitä Zaragozan mainoilla pyöräreiteillä. 

- Do not speed on bike tracks! This is what bikers are asked by excellent bicyckle tracks in Zaragoza.

Harmaat kallioiset vuoret reunustavat kulkijan polkua Zaragozasta eteenpäin.

Grey stone mountains are guiding the hikers way from Zaragoza.

Tiistai 26.9.2017 Zaragoza. Olen neljä viimeistä vaelluspäivääni tehnyt yhdessä sympaattisen prahalaisen Mikaelin kanssa. Eilen päätimme 29 kilometrin päivälenkkimme tänne Zaragozaan. Hän lopetti vaelluksensa tänne ja minä päätin pysähtyä tähän mielenkiintoiselta vaikuttavaan kaupunkiin kahdeksi yöksi. Mikael on erittäin tietoinen ja kiinnostunut yhteiskunnallisista prosesseista niin kotimaassaan, Euroopassa kuin koko pallollamme. Tietysti silloin hikiset kilometrit on kuljettu vilkkaan poliittisen keskustelun ja väittelyn maustamana. Kun mies on elänyt vuotensa ensin Tsekkoslovakiassa ja sittemmin Tsekin tasavallassa ja löytänyt puolisokseen liettualaisen naisen, nousevat keskusteluissa kristallinkirkkaina huimat elintasoerot EU:n läntisten jäsenmaiden ja uusien, entisten sosialistimaiden välillä. Näitä asioita ei Euroopan Unionin sisällä ole voitu "harmonisoida" niin kuin monet yhteiskuntaa ja kansalaisia koskevat normit on voitu. - Tervetuloa Itä-Eurooppaan, hän usein tokaisee ironisesti kun sivutaan esimerkiksi terveyspalvelujen tai eläkkeiden tasoja kotimaittemme kesken. Hän on oikeassa. Vielä on paljon tehtävää EU:n sisällä ja muutos vaatii kymmeniä vuosia. Joka tapauksessa tällaiset kohtaamiset, vain neljänkin intensiivisen vuorokauden kohtaamiset ovat pitkien vaellusten parasta antia. Toivottavasti tiemme kohtaavat joskus uudelleen, Mikael.

Tämä Helsinkiä hieman suurempi Zaragozan kaupunki (660 000 asukasta) oli onnistunut valinta pidemmälle pysähdykselle. Aivan kuten niin monien Iberian niemimaan usein ylimarssittujen kaupunkien kohdalla tätäkään kaupunkia eivät perustaneet espanjalaiset. Zaragozan perusti yli 2000 vuotta sitten jouluevankeliumista tuttu roomalainen keisari Augustus (Caesar Augusto), jonka nimestä kaupunki on nykyisen nimensä saanut. Matkailijalle tämä kaupunki on helppo. Vanha kaupunki ja nähtävyydet ovat keskittyneet kaupunkia halkaisevan Ebro-joen eteläpuolelle ja jalkaisin näppärästi tavoitettaviksi. Elämä keskittyy massiivisen ja komean katedraalin Basilica de Pilarin aukiolle ja ympäristöön. Muutaman korttelin säteellä on useita museoita ja näistä tunnetuin on kaupungin oman pojan, taitelija Francisco de Goyan nimelle merkitty näyttelyiltään laaja ja vasta rakennettu taidemuseo. Goyan omasta tuotannosta museossa tällä hetkellä näytteillä oli huoneellinen hänen grafiikkaansa. Yksi huone oli omistettu Pablo Picasson härkätaisteluympäristöön asettuviin graafisiin töihin. Taiteilijan henkilökuvaa esitteli hauskasti myös mustavalkoinen valokuva, jossa Picasso lököttävissä isoissa alushousuissa esittää toreadoria valkoinen froteepyyhe muletanaan.

Muutaman sadan metrin päässä Basilica Pilarin aukiolta on myös merkittävä tutustumisen arvoinen paikka. La Aljaferia on maurien 1100-luvulla rakentama linnoitus ja palatsi, joka on tällä hetkellä kokonaan entisöitynä. Iso ja kaunis kokonaisuus, joka on merkitty yhdeksi Unescon maailmanperintökohteeksi. Aragonin maakunnallinen parlamentti pitää kokouksensa La Aljaferiassa.

Näistä kaikista upeista nähtävyyksistään huolimatta Zaragozasta ei ole tullut maailmanluokan turistikohdetta - ja hyvä niin. Kaduilla ja kohteissa on tilaa, palvelu on ystävällistä ja palveluitten hinnat kohdallaan. Menu del dian (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka juomineen) saat kympillä, kahvin tai oluen reilulla eurolla. Kaupungissa käy turisti-infon mukaan reilu miljoona turistia vuosittain, valtaosa näistä on espanjalaisia. Suomalaisia käy niin vähän, etteivät yllä tilastoille. - Ehkä muutama sata, sanoo infon neito ja hymyilee kauniisti. Suomesta tänne on kätevintä tulla lento-junayhdistelmällä. Ensin lento joko Barcelonaan tai Madridiin. Sieltä pääsee luotijunalla (on hintavaa) tunnissa Zaragozaan tai sitten normaalilla pikajunalla (halvemmalla) vajaassa kahdessa tunnissa Zaragozaan. Lentäenkin välilaskuja käyttäen pääsee.

Tuesday 26.9.2017 Zaragoza. I have walked my four last days with Mikael a nice and intelligent man from Prag, Czech Republic. Yesterday we arrived together here in Zaragoza. This town was the end of his camino and I decided to spend two nights in this interesting town. Mikael is very well aware  and interested of political processes in his country, Europe and the in the world. This is the reason, of course that our kilometers are completed with constant debate of politics. He has lived his life first in socalist Czechoslovakia and then in Czech Republic and married his wife in Lithuania. Then it is no wonder that major differences in living standards and conditions between people in EU members states in western Europe and people in "new" member countries for ex-socialist countries are topics of our discussions. These differences could not have been "harmonized" like many norms of legislation have been harmonized. - Welcome to eastern Europe, he says often with irony in his voice when we are comparing for instance differences in health care services or living conditions of retired people. He is right, of course. There is still a lot to do inside EU and it will unfortunately take at least decades. Anyway these kind of meetings between people are the best benefits of camino for sure. Hopefully our ways will cross in the future, Mikael.

Town Zaragoza is a bit bigger town than Helsinki (660 000 inhabitants). I can say that choosing this town for a break in the camino was a good choice. Most towns in Iberian peninsula are not founded by Spanish - Zaragoza neither. It was Roman emperor Augustinus (Caesar Augusto) whose name is mentioned in this since 2000 year ago and the name Zaragoza has its roots connected to name Caesar Augusto. For a traveller this town is easy to reach. The old town an places to see are concentrated in a quite small area on southern side of river Ebro which is deviding the town. All places to see can be reached by foot. The center of everything is the square of massive and beautiful cathedral Basilica de Pilar and the cathedral itself. I a distance of some quarters there are several museums and the most remarkable is the museum of Francesco de Goya, son of Zaragoza. The museum has it's home in a large and modern building of four floors. During my visit there was one room full of prints of Goya other rooms presenting works of painters and sculptors before and after Goya. One room was devoted to prints of Pablo Picasso and his enthusiasism in bull fights. A funny detail of this room was a photo of Pablo Picasso imitating a toreador white large underpants on and a white towel in his hands as a muleta.

In a distance of some hundred meters from Basilica Pilar square stands La Aljaferia, a palace and a fortress built by Moorish king in 11th century. At the moment it restored completely and is now in a list of Unesco Word Heritage. The regional parliament has it's meetings in La Aljaferia nowadays.

Even thoug all these numerous places to see Zaragoza is not the most popular tourist attraction in Spain. This is something I really like. Streets, museums, cafes and restaurants are not crowded. The mood of services is friendly and prices reasonable. You may have "menu del dia" with ten euros, a coffee or a  beer with one and a half euro. The tourist info tells that a bit more than a million tourists visit Zaragoza every year, most of them are Spanish. Easiest way to reach Zaragoza elsewhere from Europa is to use combination aeroplane-train. First flight to Madrid or Barcelona and then by train to Zaragoza. Speed train from Madrid or Barcelona takes a tourist here in one hour (with expenses), a normal fast train in less than two hours cheaper. 

Tämä tyyppi, keisari Augustus hengaili 2000 vuotta sitten kavereittensa kanssa kaukana kotoaan ja päätti perustaa kaupungin, myöhemmin Zaragozan. 

This guy, emperor Augustus hanged around 2000 years ago with his friends far away from home and decided to establish a town Zaragoza..

Basilika Pilarin aukio on Zaragozan vanhan kaupungin elävä keskus. 

The square of Basilica Pilar is the lively center of the old town of Zaragoza.

Näin voidaan maanalaisen parkkihallin autoilijoitten ulostulo hoitaa tyylikkäästi kaupungin paraatipaikalla. Edellisessä kuvassa rakennuksen etupuoli, tässä kuvassa valuvalla vedellä elävöitetty takapuoli. 

This is one solution how the architects may design a beautiful building in the most significant place in the town. The building for drivers to come out from a underground parking hall in square of Basilica Pilar. Front side in the previous photo, the back side with running water decoration in this photo.

La Aljaferia.

24.9.2017 Fuentes del Ebro. Kun soitin eilen Hostal Elenaan Fuentes del Ebroon ja tein huonevarausta tulevaksi yöksi, keskustelun yhteydessä rouva Elena kysyi synnyinmaatani. Kerrottuani suomalaisuudestani hän totesi tuntevansa hostelinsa suomalaisen lähiaikojen asiakkaan, dokumentaristin ja kirjailija Raxin. Kello kilisi päässäni ja palautti minut 70-luvun Ouluun ja lukemaani Reijo Rinnekankaan kirjaan Baskit (Weilin-Göös 1988). - Rax Rinnekangas, kysyin? Si, hän nauroi, Rax Rinnekangas. Hän kertoi taiteilijanimi Raxia käyttävän Rinnekankaan viettäneen vastikään aikaa Fuentes de Ebrossa kuvaamassa seuraavaa dokumenttiaan yhdessä vaimonsa kanssa. Vuonna 1954 Rovaniemellä syntynyttä Reijo Rinnekangasta Wikipedia pitää tämän hetken kansainvälistyneimpänä suomalaisena taitelijana. Hän aloitti uransa valokuvaajana mutta on myöhemmin laajentanut tuotantoaan ohjaamiseen ja kirjoittajaksi. Hän on asunut useita vuosia Espanjassa ja mm. ennen Baskit-kirjan kirjoittamista hän asui useita vuosia baskimaalla kirjansa autenttisessa ympäristössä. Rinnekangas on monipuolinen taitelija, joka ei ujostele uusien alueiden valtaamista. Tästä yhtenä esimerkkinä voidaan nostaa tekemänsä viisiosainen dokumenttisarja viidestä arkkitehtuurisesti merkittävästä kansainvälisestä yksityiskodista, Alvar Aallon Villa Mairea yhtenä niistä.

No mitenkä Reijo Rinnekangas sitten minun nuoruuteni 70-lukuun liittyy? Siten se liittyy, että opiskeluvuosinani Oulussa sillä railakkaalla 70-luvulla kaupungissa opiskeli ja jonkin verran lehtiin kirjoitteli hippitukkainen, nykykielellä nörtiltä vaikuttava laiha nuorukainen Reijo Rinnekangas. Ja vaiheessa, jossa minä "kaikkitietävänä ja osaavana" nuorena sairaanhoitajana aloitin uraani Oulun Keskusmielisairaalassa, "Oulun piirillä", siellä toisinaan täydensi opiskelurahoitustaan "vipparina" eli kouluttamattomana sijaisena Reijo Rinnekangas. Toisiamme emme taida tuntea, hänet minä kirjoittelunsa perusteella saatoin mielessäni rekisteröidä. Vaikka tämä maailma on suuri, toisinaan se osoittautuu kuitenkin melko pieneksi. Kuten tällä kertaa täällä, 4000 asukkaan pikkukaupunki Fuentes del Ebrossa Zaragozan provinssissa.

Tämä kaupunki on mukavan rauhallinen paikka pitää palauttavaa taukoa vaelluksesta sunnuntai-iltana. Kaupunki on juhlinut viime päivinä aina eilispäivään saakka monenlaisia fiestoja. Tänään kuljen rauhoittuneessa kaupungissa, jossa kapeilla kujilla kulkee varjoisan puolen valiten muutamia ihmisiä, jollakin pikkukadulla lapset harjoittelevat rullaluistelua, terassien pöydissä on asiakkaita mutta tilaa on vieraillekin ja keskustaa hallitseva kirkko kumauttelee ajan kulkemista puolen tunnin välein. Eli leppoisaa on. Huomenna kuljemme Mikaelin kanssa provinssin keskuskaupunki Zaragozaan, jossa olen päättänyt viipyä kahden yön verran.  

24.9.17 Fuentes del Ebro. Yesterday I took my cell phone and made a reservation in Hostel Elena in Fuentes del Ebro. During the discussion senora Elena asked my nationality. When I had told her that I am a Finn, she told that she had had another Finn in her hostel as a customer a while ago. He was a Finnish documentarist who was filming and completing his so far last documentary with her wife. His name is Rax, she told. I heard a bell clinging in my mind and this bell took me back my studying years in city Oulu in Finland in 70'ies. Also it reminded me of a book Reijo Rinnekangas: Basques. 1988 that I had read a long time ago. - Rax Rinnekangas, I asked? - Yes, Rax Rinnekangas, a Finn, she laughed. That was a nice message. Reijo (Rax) Rinnekangas is regarded as the most international Finnish artist at the moment. He began his career as photographer but has later widened his production to writing and filming documentaries. He has lived years in Spain. For instance before writing and publishing his book "Basques" he lived many years in Basque Country studying and inhaling authentic information and impressions for his book. Rax is a multidimensional artist who has courage to sail new seas. For instance couple of years ago he produced a five-part documentary of five architecturately significant private homes in the world. One of those homes is in Finland - Villa Mairea by famous Finnish architect Alvar Aalto.

What about me, 70' ies and Reijo (Rax Rinnekangas). I shall tell you. I did all my professional studies in city of Oulu in 70'ies. At the same time young, very slim and hippie-looking Reijo Rinnekangas did his studies, too. Already then he was an active writer in local newspapers. And when I graduated and began my work as a registered nurse in local psychiatric hospital, every now and then Reijo Rinnekangas (as many other students of that time) earned some extra money by doing shifts there

as an unqualified nurse. We do not know each other. His presence I registered because of his writings in newspapers. Even though the world is big, sometimes it seems to be quite little. Ways may cross like this time here in a little town of 4000 inhabitants, Fuentes del Ebro in Zaragoza province.

Fuentes del Ebro is almost an optimal place to recover and have a break in camino. It is Sunday evening. This town has celebrated many kinds of Fiestas just until yesterday. Today I can walk in a peaceful town in a peaceful atmosphere. Narrow streets, where some people walk on streets using shady sides, on some streets children are practising to use rollerblades, tables on terraces are half-empty and the church in the middle of the town reports the time in it's huge bell after every half an hour. Life is nice and easy. Tomorrow we shall walk to the capitol of this province Zaragoza. I have decided to stay there for two nights.

Aikaisemmassa päivityksessäni kerroin, että tärkein reittioppaani on Katalonian Caminoystävien printtaama lista reitin varrella olevista albergoista, hostelleista ja niiden puhelinnumeroista. Tämä hikisessä taskussa kulkenut matkaopas alkaa olla jo finaalissa.

In my earlier posting I told  that this list of albergas, hostels and their telephone numbers is the best guidebook available for Camino Catalan. Two weeks in my pocket makes it look like this.

Fuentes del Ebro, se pakollinen olut päivän kävelyannoksen jälkeen. Samalla kännykästä Iltalehti. Enpä tiedä, pitäisikö tästä olla surullinen, iloinen tai piittaamaton. Viime maaliskuussa Hollannin vaaleissa demarit romahtivat, Ranskassa omituisessa Macron-ympäristössä demareiden veljespuolue jollakin lailla piti asemansa ja Suomessa gallupit näyttävät demareille myös huolestuttavaa suuntaa. Sosiaalidemokraattien / Sosialistipuolueiden mahtiasema Euroopassa näyttää kuitenkin olevan katoamassa.

23.9.17 Pina del Ebro. Tänään teimme tsekkiläisen vaelluskumppanini Mikaelin kanssa olosuhteiden pakosta melkein 40 kilometrin loikan Bujalarozista tänne Pina del Ebroon. Välillä oli kyllä kymmenen kilometrin välein kaksi taajamaa mutta ilman mitään palveluita. Tai olihan El Ciervossa vilkkaan tien varressa Cepsan huoltoasema mutta sen vieressä oleva ravintola ja baari olivat suljetut. Huoltoaseman anti rajoittui vessan posliinipottaan ja muutaman suklaapatukan hankintaan matkaenergiaksi. Puolille päivin puolipilvinen sää suosi. Edellispäivän liejuttamat polut rassasivat eilisen tapaan alkumatkasta. Loput vajaat kolmekymmentä kilometriä tehtiinkin sitten pölyistä sorapolkua pitkin paahtavassa helteessä. Maisema on aavikkomaista. Kyntämisten ja karhimisten jälkeen ruskealla mullalla olevaa peltoaukeaa ja tasaisen laakeaa puolen metrin korkuisen pensaston peittämää tasankoa. Varjoa ei sitten missään.

Näille aukeille kertovat paikalliset selityksen, joka liittyy 1500-luvun loppuun ja Espanjan kuningas Filip II:n rakennuttamaan 130 aluksen laivastoon, jonka kuningas halusi mahtipontisesti nimetä "Voittamattomaksi armadaksi" (Grande y Felicisima Armada). Kerrotaan että näitä aukeita peitti aikaisemmin tiheä metsä, mutta koko alue hakattiin tämän suuren laivaston rakennusmateriaaliksi. Ja tällä hetkellä yli 400 vuoden jälkeen alueella ei näy yhtään puuta. Legendaa tai totta - sitä minä en tiedä.

Noina laivaston rakentamisaikoina Euroopassa valtaa saatiin ja jaettiin monesti ruhtinasperheiden keskinäisten avioliittojen kautta. Jos kuningasparilla ei ollut rintaperillisiä eikä siis mahdollisuutta kruunun säilyttämiseen suvussa, uhkia oli silloin yleensä naapurimaiden taholta nousemassa. Yksi syy voittamattoman armadan rakentamiseen oli tällainen. Kun Englannin kuningatar Elisabeth I oli ottanut kruunun vastaan vuonna 1558, Espanjan kuningas Filip II lähti Englantiin kosiomatkalle. Elisabeth ei tähän romanssiin lämmennyt ollenkaan ja Filip II joutui palaamaan Espanjaan nöyryytettynä, rukkaset saaneena miehenä. Seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana Filip II valmisteli vastaliikkeen. Hän rakennutti Armadasta mielestään vahvan laivaston itselleen ja aloittaa maihinnousun Englantiin vuonna 1588. Ääneen lausuttuna tavoitteena hänellä oli palauttaa katolinen kirkko yhteiskunnalliseksi mahtitekijäksi Englannissa ja lopettaa englantilaisten tukemat kapinat silloisissa Espanjan Alankomaissa. Köpelöstihän tässä sulhaskandidaatille kävi. Sotilaallista menestystä ei tullut ja Englanti liittolaisineen tuhosi yli puolet tästä voittamattomaksi julistetusta armadasta. Tämän epäonnistuneen kosioretken seurauksien läpiköhän tässä sitten reittipolkua astellaan? Huomiselle varattiinkin sitten vain kympin etappi Fuentes del Ebroon.

Today because of the circomstances we had to do almost 40 kilometers from Bujalaroz to Pina de Ebro. OK, there were two places where to have a break between this but no services at all. Then we had to walk all the way. The weather was optimal in the morning, cloudy but warm. No rain no burning sun. For some hours we still suffered the results of heavy rain yesterday - paths were muddy. The rest of the day the sun had no mercy on us. The scenery looks like a desert. All around plain terrain with either brown fields or low bushes covering the ground. No trees and no shadow anywhere.

There is an explanation for these bare fields, local people tell. At the last decades of 15th century King of Spain Filip II had an idea to build an invincible fleet of 130 vessels. He wanted to call this fleet "The Great Armada" (Grande y Felicisma Armada). People tell that in previous times big forests covered these areas but king Filip II chopped all the trees to build his Armada by them. Now, more than 400 years later a hiker does not see a single tree growing here. This may be a legend - I do not know.

During those days of Filip II power and international position was very often received by mutual marriages between throne families. In this case the story goes similar. When Elisabeth I was crowned the Queen of England in 1558, Filip II travelled to England and asked Elisabeth I to marry him. This proposal for marriage had no result, Elisabeth said no and humiliated king of Spain had to come back with empty hands. During the next 30 years Filip II established his power in Spain and decided to build that "invincible fleet" Armada and attack to England. The intervention was supposed to be done in 1588. The motive for this operation was also to help the catholic church back in power again and stop mutinies supported by England in Spanish colonies. This Project did not succeed at all. England with its allies destroyed more than a half of this Armada and the remaining vessels had to retreat back to Spain using a difficult escape route around Scotland. Perhaps the desert-like scenery around us is a  consequence of an unsuccesful lovestory - this I cannot assure. Interesting piece of history anyway.

Tomorrow is a day for rest and relaxing. Only ten kilometers to Fuentes del Ebro.

Äiti! Miksi kaikki muut pojat saavat istua autoissa ja minun pitää kävellä?

Mama! Why all other boys may sit in a car and only I have to walk?

Perjentai 22.9.2017 Bujararoz. Tämä pikkukaupunki on vaellusdokumenttien mukaan 24 kilometrin päässä viimeöisestä lepopaikasta Candesnosista. Reitti näyttää tasaiselta. Äkkinäinen ajattelisi että jos selviytyy aamiaiselta tien päälle jo ennen yhdeksää, voi palkita itsensä perillä sillä perinteisellä oluella jo kello 13.00 maissa. Ihan täsmälleen näin ei tänään käynyt. Lähdimme kyllä varhain aamulla tielle uuden miellyttävän vaelluskaverini, tsekkiläisen Mikaelin kanssa ja ensimmäinen kymppi Penalbaan sujui mukavassa pilvisessä säässä Euroopan ja Euroopan Unionin uusien maiden olosuhteita filosofoiden. Mikael on kokenut vaeltaja näillä reiteillä - tällä hetkellä hänellä on meneillään jo neljäs pyhiinvaellus. Penalban pikkukaupungin baarissa huokaistaan hetki ja puraistaan vähän valipalaa. Silloin taivas tummuu nopeasti ja raju ukonilma nousee päälle. Vettä tulee rajusti, salamat leiskuvat ja jyrähdykset seuraavat toisiaan. Sitten pidetään kaikessa rauhassa sadetta tunnin verran ja kun pisarointi muuttuu kohtuulliseksi suojataan varusteet ja lähdetään jälleen tielle.

Kun kaksikko on kaupungin asvalttiosuudet kävellyt ja siirtyy taas tutulle soratielle, nähdään, mitä rankkasade täällä poluille tekee. Soratie näyttää entiseltä mutta kävelijälle se on liejutie. Jokainen askel uppoaa tiehen ainakin pari senttiä, jokaisesta askelen ponnistuksesta on pito mennyt ja liimamainen muta kiinnittyy vaelluskengän pohjaan parin sentin paakuksi. Herkkua ei sellainen askeltaminen tietysti ole. Matkaa tietysti jatketaan tien karkean soran paikkoja katsellen ja mutapaakkuja kengistä ravistellen. Keskustelu ei silti hidastu. Mikael on matkustellut paljon ympäri maailmaa ja liettualaissyntyisen vaimon kautta myös Baltian maat ja tuntuma ihmisten elämään ja elinolosuhteisiin niissä hänellä on hyvä. Ja kun innostutaan, tässä käy niin kuin usein kävellessä innostuneesti keskusteltaessa käy. Yksi soratieltä risteävälle polulle osoittava keltainen nuoli jää näiltä maailmanparantajilta huomaamatta. He jatkavat suoraan, kun olisi pitänyt kaartaa sivulle. Juttu jatkuu ja jatkuu kunnes havahdutaan. -Nuolia en ole nähnyt pitkään aikaan, oletko sinä, kuuluu kysymys. Vielä jatketaan toiveikkaana, josko sittenkin tuuri kävisi ja keltainen nuoli osuisi silmiin. Ei osu eikä silmänkantamattomissa näy ketään keltä kysyisi. Miehet kääntyvät takaisin sitä viimeksi nähtyä nuolta tavoittamaan, kävelevät puolisen tuntia ja löytävät jälleen reitille. Vaikka sitä hurttina huumorina koettaa itselleen vakuuttaa että "kävelemäänhän tänne on tultu", tuollainen tunnin harhalenkki vesisateessa harmittaa. Tästä eteenpäin kulkeminen sujui, sade alkoi talttua ja Bujaloroziin tultiin neljän maissa iltapäivällä. Suihkun ja kuivien vaatteiden jälkeen kaikki on taas hyvin.

Bujaloroz, Friday 22.9.17. This small town is 24 kilometers from my last nights stop Candesnos. The route seems simple and plain. After ten kilometers a break in a little town Penalba and the remainig 14 kilometers sounds to be piece of cake with this experience. This was not the whole truth today. OK, I left Candasnos early in the morning with a nice young Czech man and the first ten kilometers to Penalba were quite easy for us having a lively debate about Europe, European Union and living conditions in new European Union countries. Mikael is an experienced hiker on these routes - this is his fourth camino. In Penalba we have a moment for snack and break. Suddenly the sky gets black and thundering storm raises above us. A heavy rain falls down, lightnings are flashing and crackings of thunder follow each other. There is no use to go on. After an hour the rain seems reasonable for walking and we head ourselves again on the route.

Everything is OK on asphalt but when we take our first steps on the path we realize, what heavy rain can do. Sandy road seems similar than it seemed before the rain but for a hiker it´s existence has changed to mud. Every step on the path sinks 2-3 cm into the mud and after some steps an one inch thick layer of glue-like mud is connected on boots. This is not nice at all. We go on walking, of course and do not let this kind of nuisance harm our debate. Mikael is an experienced traveller around the world. His wife is Lithuanian and maybe because of this he has a good touch on life and living conditions in all three Baltic countries. This combination of walking and talking at the same time causes and unexpected side-effect. We forget to observe yellow arrows. We walk and talk and walk and talk and then one of us asks: - Have you seen any arrows, I haven´t. As optimists we go on for a while but no result, no arrows. We turn back, and after half an hour we see that crucial arrow ordering us to turn, not to go straight ahead. One hour for nothing in the rain. Not the best possible result. But as always, we managed. We arrived in Bujaloroz more or less at four o´clock in the afternoon. After shower and dry clothes on everything is all right again.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä kaunista. Aurinko oli nousussa ja vettä lensi ilmaan vain kastelulaitteiden kautta.

So beautiful in the morning. Sun is rising and water running only through watering system.

Torstai 21.9.2017 Candasnos. Tämä päivä oli aamusta iltapäivään täynnä hikistä puskemista eteenpäin. Eilisen päivitykseni päätin siihen, että Fragan kaupungista lähdettäessä laaksosta noustaan kukkuloille yli 200 metriä lähtöpaikkaa korkeammalle. Kun noustaan pystysuunnassa kaksisataa metriä ylemmäksi, tässä tapauksessa se tarkoitti lähes viiden kilometrin mittaista tasaista punnertamista sorapolulla jatkuvasti nousevaa ja serpentiinimäisesti mutkittelevaa reittiä ylöspäin. No siitäkin selvittiin pysähtymällä määräajoin hillittömästi paukuttavaa pulssia tasaamaan ja vettä imaisemaan rinkkaan laitetun juomapussin letkusta. Jossakin vaiheessa ylös punnertamista takaa kuului moottoripyörien meteliä ja hetken päästä kaksi vihreisiin Guardia Civilin univormuihin pukeutunutta poliisia päräytti ohitse maastokykyisillä moottoripyörillään. "Buen camino", heitti jälkimmäinen minulle pölypilven seasta. Miehet jäivät tupakalle seuraavalle tasanteelle ja lähestyessäni toinen avasi keskustelun ihastelemalla rytmikästä sauvakävelyäni. Totta kai minun piti hieman briljeerata suomalaisuudellani ja sillä, kuinka "Marcha Nordicaa" eli sauvakävelyä pidetään suomalaisena innovaationa. Miehet kertoivat toisinaan ajelevan parina näillä aukeilla kukkuloilla mahdollisia salametsästäjiä katselemassa. Ja niin rennot miehet pöristelivät tiehensä nappularenkaisilla ajokeillaan.

Ei reitti sen mielenkiintoisemmaksi muuttunut vaikka nousu loppui. Sen jälkeen oli tampattava sorapolulla yksitoikkoista kuumaa tasankoa melkein kaksikymmentä kilometriä, ennen kuin yöpaikaksi suunniteltu vajaan tuhannen asukkaan Candasnos tuli vastaan. Tässä pikkukaupungissa on kaksi hostelia eikä yhtään albergaa. Toinen hostelinpitäjä on teipannut oveensa "cerrado / suljettu"-kyltin ja lähtenyt lomanviettoon. Toisesta löytyi karu huone viidellätoista eurolla. Paikan isäntä, ikäluokkaani kuuluva harmaantunut mies näki asiakseen vähän kiusoitella minua kun kyselin häneltä WiFi:n saatavuutta. - Mikä se sellainen on, niistä minä en mitään ymmärrä kun en puhu kuin espanjaa, hän totesi ensihätään. OK, oli minun siihen tietysti vastattava. Sitten pieni virnistys ja herra antaa minulle paperilapulla WiFi:nsä salasanan ja iskee silmää.

Pyhiinvaellus -facebooksivuilla jotkut vaeltajat hieman tuskittelevat sen suosituimman ranskalaisen reitin ruuhkautumista varsinkin Santiagoa lähestyttäessä. Polulla saattaa edessä näkyä kymmeniä selkiä ja takana kuuluu vähintäänkin yhtä monen vaeltajan pulina. Vaeltamisen rauha siinä helposti häiriintyy. Camino Catalanilla tätä pulmaa ei näytä olevan. Seitsemän vaelluspäiväni aikana olen kohdannut vain seitsemän muuta vaeltajaa, kaksi espanjalaista pariskuntaa, yhden kovaa vauhtia pitävän espanjalaismiehen, saksalaisen Wolfgangin, joka kulki reittiäni vastapäiseen suuntaan ja tänään tähän samaan hostelliin yöpyvän tsekkimiehen. Voipa olla että teemme hänen kanssaan huomispäivän yhdessä.

Today was full of hard and boring pushing forward in a hot sun. Fraga is situated in a valley surrounded by high hills. My first challenge was in the morning to push myself from the city level 200 meters higher up the hill. This 200 meters height difference is measured from the sea level. In practice for me it meant about five kilometers pushing uphill on a gravel path. OK, I did it but needed quite many breaks for balancing my heart rate and drinking water. Suddenly I heard motor bikes approaching on the path and after a while two Guardia Civil policemen in their green uniforms passed me. They stopped on the next level and when I approached one of them commented politely the rythm of my poles. Of course this was my moment as a Finn. I had to reveal them my nationality and the fact that "Marcha Nordica" is actually a Finnish innovation. These men told that they are patrolling here on the paths for poachers every now and then.

Even though I reached the top nothing became easier. After that I had to push almost twenty kilometers on a hot, dry and brown flat land until I reached Candasnos, the next little village for a night break. This village has two hostels and not an alberga. One of those hostel managers had taped a note "Cerrado / closed" on the door and started his vacation. In the other one I had a room for fifteen euros.

On Finnish fb-website "Pilgrimage" some of pilgrims feel a bit anxiety because of the huge number of pilgrims on the route specially when Santiago comes closer. A hiker may see tens of backs in front of her/him in one sight and hears at least as many pilgrims coming behind her. In Camino Catalan such a "problem" does not exist. During my seven days on the route I have met seven other pilgrims here, two Spanish couples, one individual Spanish middle-aged man, Wolfgang the German, who walked opposite to me following the steps of Ignatius Loyola and today I met a young Czech man, who sleeps in this same hostel than I do. Perhaps we shall walk together the etapa of tomorrow?

Fragan kaupunki siintää laaksossaan 200 metriä alempana. There is city of Fraga, 200 meters closer to the sea level.

Kävelee sitä tällaistakin maisemaa yhden päivän, jos on pakko. If necessary a hiker must spend one day walking in a scenery like this. Not the best etapa of this camino.

20.9.17 Fraga, Taberna Armandon nurkkapöytä, Aragonin maakunta

Kun vaihdat Espanjassa maakuntaa, myös televisiouutisten klangi vaihtuu. Eilen ja sitä edellisinä päivinä katalaaninkielisten uutisten henki oli kiihkeä ja separatistiajattelua ymmärtävä. Puheenvuoron saivat enimmäkseen Katalonian aluehallinnon presidentti Carles Puidgemont ja hänen ministerinsä, Madridin hallinnon edustajille on varattu pienempi näkyvyys. Nyt täällä Aragonin puolella kahviloiden televisiot on asetettu TVE:n eli Espanjan (valtakunnallisen tv-kanavan) säädöille ja äänessä ovat maan pääministeri Mariano Rajoy ja hänen ministerinsä. Näiden uutisten mukaan näyttää kyllä siltä, että Katalonian maakuntahallinto avainpoliitikkoineen ohjataan ajamaan itsenäistymisjunansa nöyryyttävästi päin seinää.

Neuvotteleminen näyttää olevan tässä vaiheessa hyödytöntä, tuumii pääministeri Mariano Rajoy hallituksineen. Se toimii kuin isä tuhlaavaisen teini-ikäisen kanssa, ottaa juniorin pankkikortin takavarikkoon. Espanjan hallitus on laittanut sulkuun osan Katalonian maakunnan käyttövaroista. Kyse on varoista, joilla maksetaan myös Katalonian maakuntahallinnon virkamiesten palkat. Sisäministeriön alainen valtiollinen poliisiorganisaatio Guardia Civil on puolestaan ohjattu etsimään ja takavarikoimaan kaikki suunnitellun kansanäänestyksen äänestysmateriaali. Katalonian omalle poliisiorganisaatiolle Mossos Esquadralle ei uutiskerronnan mukaan tässä ole näkyvämpää roolia ole annettu. Miljoonia äänestyslippuja on takavarikoitu, neljätoista hallinnon virkamiestä on vangittu ja vimmastuneet katalonialaiset osoittavat mieltään kadulla.

Ei tämä kovin hyvältä näytä. Katalonialaisten havittelemaan vaalipäivään on yhdeksän päivää aikaa ja heidän itse aiheuttamansa ongelma näyttää olevan räjähtämässä käsiin. Vaikka väkivaltainen yhteenotto tässä vältettäisiinkin, tapahtumien lopputuloksena voi olla massiivisen suuri joukko poliittisen tappion ja nöyryytyksen kokemia katalonialaisia, joiden viiteryhmä ei asetu minkään nykyisin tunnetun espanjassa vaikuttavan poliittisen ryhmän pohjalle. Pettyneet ja "voittajat" tulevat jakautumaan suunnitellun kansanäänestyksen mukaisesti mustavalkoisesti; Vota SI / Vota NO (tai pikemminkin jätän äänestämättä). Tätä hurjaa prosessia on hillitympään pohjoismaiseen demokratiaan tottuneen työlästä ymmärtää.

When you cross the "border" of two provinces in Spain the sound of TV-news becomes different. Yesterday and in previous days in Catalonia TV-news (in catalan language) presented news very much for the referendum and right for catalan independence. Carles Puidgemont, the regional president had a lot of TV-presence as well ministers of his regional cabinet. Prime minister Mariano Rajoy and his national cabinet had their comments, of course but with less attention. Now when arriving in province of Aragon televisions in bars and cafes are broadcasting news of national television company TVE. Prime minister Rajoy and his cabinet are permanent guests in these broadcastings. According to these it seems quite obvious that the regional parliament of Catalonia and the train of Catalonian referendum for independence is lead on the course of running against a brickwall with full speed. If so, it will be a humiliating disaster for thousands of catalan politicians and thousands of catalan people who have believed in their promises.

Today negotiating is useless, seems Mariano Rajoy's cabinet think at the moment. It acts like a father acts with a disobediant, moneyspending teenager. The credit card is taken to fathers pocket in this case. Rajoys cabinet has closed a remarkable amount of public financing of Catalonia. That part of financing was supposed to be used also for paying salaries for people employed in official duties in Catalonia. Guardia Civil, national police organisation has been ordered to seek and confiscate all the material prepared for the referendum. Millions of ballot papers have been confiscated, fourteen Catalonian officials have been arrested and furious catalans have been demonstrating on the streets.

This does not look good at all. It is only nine days for the planned referendum and the self-created problem of Catalans seem to explode in against their face. Even though dramatic violent consequences could be avoided (a positive assesment), the final conclusion may leave in Catalonia thousands of politically humiliated politicians and thousands of people who have believed in them. Who will feel himself disappointed and who will recard himself a "winner" is something that will not follow lines between traditional political parties. It will be black/white position; Vota SI / Vota NO.
For me used to more stable Scandinavian political democratic processes this is quite difficult to understand.

Keskiviikko 20.9.17 Fraga, Aragon.
Olen vuodesta 2008 käynyt tällaisella vaelluksella vuotta 2013 lukuun ottamatta. Yhtenä vuotena jopa kaksi kertaa, ensin keväällä pari viikkoa Camino Portugesella typistettynä Portosta Santiagoon ja syksyllä sitten Camino via de la Platalla Sevillasta Santiagoon. Miksikö käyn? Varmaan siksi, että tällainen tapa matkustaa asettaa tajunnan omituiseen vapauden ja riippumattomuuden tilaan. Se on mukavaa se. Kliseisesti voin sanoa, kävelemällä pääsen kaikkialle. Päätän itse, minne kuljen, missä pysähdyn ja kuinka kauan siellä viivyn. Kun kuljen kiireettä paikkojen ja maisemien läpi, ennätän aistia ympäröivän maailman kenenkään hoputtamatta. Ihmiset juttelevat, kun pysähdyn juttelemaan, he neuvovat ja opastavat kun sitä heiltä pyydän. Tämä kaikki on sellaista bonusta, jonka kuittaa monin kerroin kivistävien pohkeiden vaivat ja väistämättömien rakkojen tilapäiset harmit. Niitäkin toki vaeltamalla kohtaan. Matkalla oleminen on se idea. Perille pääseminen on oikeastaan vain sivutuote. Varsinkin nyt, kun olen niin kovin monta kertaa kaartanut sen viimeisen holvin läpi Santiago de Compostelan katedraalin etupihalle päivystävän säkkipillinsoittajan vahvan soitannan kaikuessa korvissa, Santiagoon asti taivaltaminen ei tunnu välttämättömältä.

Eilen päätin hikisen ja melko rankan 31 kilometrin taipaleen Fragan kaupunkiin. Sää oli kuuma, maisemat sinänsä kauniita mutta mäkisiä. Polku nousi kukkuloille ja laski laaksoihin. Lämpö nousi 28 asteeseen. Vilvoittava tuuli huijasi tuntoaistia niin, että perille tultaessa huomasin käsivarsien heloittavan paprikan värisiksi kärähtäneinä. Sellaista saattaa sattua jos ei käytä talvihattua, sanoisi tästä vanha venäläinen kansanloru. Tästä selvitään.

Yhtäkaikki otin vapauden pysähtyä mukavalta vaikuttavaan Fragan kaupunkiin kahdeksi yöksi. Tämä Fraga on 15000 asukkaan kaupunki, joka on asettunut korkeiden kukkuloiden suojaamaan laaksoon. Vuolas Cinca-joki lävistää kaupungin ja tarjoaa sille vihreät rannat. Itsenäistymisen kansanäänestyksensä kanssa sähisevä Katalonian maakunta on jätetty taakse ja nyt ollaan Aragonissa. Tämäkin kaupunki saa elantonsa ympäröivän seudun maataloudesta ja sen kylkiäisenä elintarviketeollisuudesta. Tässä ei kuitenkaan taida olla kaikki. Kaupunkiin tullessa kävelen kilometrikaupalla halki alueen, jota reunustavat metalli- ja rakennusteollisuuden valtavat hallit ja kuljetusliikkeiden giganttiset terminaalit. Tämänkin pikkukaupungin romanttisen keskustan tavoittaa jalkaisin helposti.

Huomiseksi olen suunnitellut reilut kaksikymmentä kilometriä Candasnosiin. Jo illalla täytyy mieli asentaa valmiiksi sellaista tosiasiaa varten, että kunhan Fragan ruutukaava loppuu, on edessä 200 metrin jyrkkä nousu laaksosta kukkuloille.

Wednesday 20.9.2017 Fraga, Aragon
I have been doing caminos like this since 2008 despite year 2013. There was one year I did caminos twice, Camino Portugese (Porto-Santiago) in spring and Camino via de la Plata (from Seville to Santiago) in autumn. Why do I do this? Maybe because this kind of travelling sets my mind in a strange irrational mood of freedom and independence. And I like it. When I walk, I can go everywhere. It is me who decides where I go, where I stop and how long I shall stay there. When I walk through places and sceneries without hesitation, I can sense the world around me in peace and quiet. Nobody is pushing me on. Here people talk when I stop to talk with them, they answer when I ask them something. All this is something like bonus for me which is a lot more than acheing feet and nasty blisters in toes. Being on travel is the idea. Getting to destination is actually a sideresult. At least now when I have finished so many times my camino in front of the Catethdral of Santiago de Compostela, it is not so important for me any more to to reach Santiago.

Yesterday I finished my hiking of 31 kilometers in town Fraga. The weather was hot and the route was beautiful but rough - ups and downs followed each other. A chilly wind lured my senses. In  shower I realized that my arms were paprika-red burned by the sun. This is not a problem I suppose.

Anyway I decided to stay here in Fraga for two nights, relax my feet and let my sunburn arms to recover. I shall put my both hands deep in my pockets and walk the streets like a tourist. This Aragonian town is situated in a valley surrounded by high hills. River Cinca goes through the town and gives it lot of green. This town lives with agriculture on surrounding areas and industry of foodproducts.

Tomorrow my destination will be in Candasnos in a distance of 24 kilometers. For that I have to adjust my my mind for an rough ascend in the morning just after leaving the town.

Sateenvarjot käyvät hyvin kujan koristeeksi. Umbrellas are perfect for decoration of a street.

Cinca-joki tuo mukavaa vihreyttä ja ulkoilumaisemaa Fragan asukkaille. The river Cinca gives much green for citizens of Fraga.

Pikkukoululaiset ohjataan kouluun turvallisesti näillä merkeillä jalkakäytävällä. Little pupils are guided safely to school by these symbols on the pavement.