Perjentai 22.9.2017 Bujararoz. Tämä pikkukaupunki on vaellusdokumenttien mukaan 24 kilometrin päässä viimeöisestä lepopaikasta Candesnosista. Reitti näyttää tasaiselta. Äkkinäinen ajattelisi että jos selviytyy aamiaiselta tien päälle jo ennen yhdeksää, voi palkita itsensä perillä sillä perinteisellä oluella jo kello 13.00 maissa. Ihan täsmälleen näin ei tänään käynyt. Lähdimme kyllä varhain aamulla tielle uuden miellyttävän vaelluskaverini, tsekkiläisen Mikaelin kanssa ja ensimmäinen kymppi Penalbaan sujui mukavassa pilvisessä säässä Euroopan ja Euroopan Unionin uusien maiden olosuhteita filosofoiden. Mikael on kokenut vaeltaja näillä reiteillä - tällä hetkellä hänellä on meneillään jo neljäs pyhiinvaellus. Penalban pikkukaupungin baarissa huokaistaan hetki ja puraistaan vähän valipalaa. Silloin taivas tummuu nopeasti ja raju ukonilma nousee päälle. Vettä tulee rajusti, salamat leiskuvat ja jyrähdykset seuraavat toisiaan. Sitten pidetään kaikessa rauhassa sadetta tunnin verran ja kun pisarointi muuttuu kohtuulliseksi suojataan varusteet ja lähdetään jälleen tielle.

Kun kaksikko on kaupungin asvalttiosuudet kävellyt ja siirtyy taas tutulle soratielle, nähdään, mitä rankkasade täällä poluille tekee. Soratie näyttää entiseltä mutta kävelijälle se on liejutie. Jokainen askel uppoaa tiehen ainakin pari senttiä, jokaisesta askelen ponnistuksesta on pito mennyt ja liimamainen muta kiinnittyy vaelluskengän pohjaan parin sentin paakuksi. Herkkua ei sellainen askeltaminen tietysti ole. Matkaa tietysti jatketaan tien karkean soran paikkoja katsellen ja mutapaakkuja kengistä ravistellen. Keskustelu ei silti hidastu. Mikael on matkustellut paljon ympäri maailmaa ja liettualaissyntyisen vaimon kautta myös Baltian maat ja tuntuma ihmisten elämään ja elinolosuhteisiin niissä hänellä on hyvä. Ja kun innostutaan, tässä käy niin kuin usein kävellessä innostuneesti keskusteltaessa käy. Yksi soratieltä risteävälle polulle osoittava keltainen nuoli jää näiltä maailmanparantajilta huomaamatta. He jatkavat suoraan, kun olisi pitänyt kaartaa sivulle. Juttu jatkuu ja jatkuu kunnes havahdutaan. -Nuolia en ole nähnyt pitkään aikaan, oletko sinä, kuuluu kysymys. Vielä jatketaan toiveikkaana, josko sittenkin tuuri kävisi ja keltainen nuoli osuisi silmiin. Ei osu eikä silmänkantamattomissa näy ketään keltä kysyisi. Miehet kääntyvät takaisin sitä viimeksi nähtyä nuolta tavoittamaan, kävelevät puolisen tuntia ja löytävät jälleen reitille. Vaikka sitä hurttina huumorina koettaa itselleen vakuuttaa että "kävelemäänhän tänne on tultu", tuollainen tunnin harhalenkki vesisateessa harmittaa. Tästä eteenpäin kulkeminen sujui, sade alkoi talttua ja Bujaloroziin tultiin neljän maissa iltapäivällä. Suihkun ja kuivien vaatteiden jälkeen kaikki on taas hyvin.

Bujaloroz, Friday 22.9.17. This small town is 24 kilometers from my last nights stop Candesnos. The route seems simple and plain. After ten kilometers a break in a little town Penalba and the remainig 14 kilometers sounds to be piece of cake with this experience. This was not the whole truth today. OK, I left Candasnos early in the morning with a nice young Czech man and the first ten kilometers to Penalba were quite easy for us having a lively debate about Europe, European Union and living conditions in new European Union countries. Mikael is an experienced hiker on these routes - this is his fourth camino. In Penalba we have a moment for snack and break. Suddenly the sky gets black and thundering storm raises above us. A heavy rain falls down, lightnings are flashing and crackings of thunder follow each other. There is no use to go on. After an hour the rain seems reasonable for walking and we head ourselves again on the route.

Everything is OK on asphalt but when we take our first steps on the path we realize, what heavy rain can do. Sandy road seems similar than it seemed before the rain but for a hiker it´s existence has changed to mud. Every step on the path sinks 2-3 cm into the mud and after some steps an one inch thick layer of glue-like mud is connected on boots. This is not nice at all. We go on walking, of course and do not let this kind of nuisance harm our debate. Mikael is an experienced traveller around the world. His wife is Lithuanian and maybe because of this he has a good touch on life and living conditions in all three Baltic countries. This combination of walking and talking at the same time causes and unexpected side-effect. We forget to observe yellow arrows. We walk and talk and walk and talk and then one of us asks: - Have you seen any arrows, I haven´t. As optimists we go on for a while but no result, no arrows. We turn back, and after half an hour we see that crucial arrow ordering us to turn, not to go straight ahead. One hour for nothing in the rain. Not the best possible result. But as always, we managed. We arrived in Bujaloroz more or less at four o´clock in the afternoon. After shower and dry clothes on everything is all right again.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä kaunista. Aurinko oli nousussa ja vettä lensi ilmaan vain kastelulaitteiden kautta.

So beautiful in the morning. Sun is rising and water running only through watering system.