Keskiviikko 27.9.2017. Torres de Berellen. Leppoisa päivä caminoreitillä tänään. Tein matkaa jälleen yksin Mikaelin käännyttyä kotimatkalleen Prahaan. Vaeltajalle on usein hankalaa löytää tiensä ulos suurista Espanjan kaupungeista. Vaikka tuttuja keltaisia nuolia tai simpukkasymboleita on reittimerkeiksi laitettu, ne tahtovat hukkua suurten kaupunkien muuhun viestimassaan. Zaragoza on tässä myönteinen poikkeus. Nuolet ohjaavat kulkijan Ebron rantaan ja sitten onkin helppoa. Leveä valkoisella hiekalla päällystetty kävelijöiden baana ohjaa eteenpäin ja vieressä kulkee vihreä, päällystetty kaksisuuntainen pyöräilytie. Tätä jatkuu jokivartta pitkin viitisen kilometriä ja sitten siirrytään maastoon. Jollakin konstilla tämä reitti on saatu pysymään myös roskattomana - se on hienoa. Määrävälein kyltti kannustaa: Siisteys on mukavuutta. Näköjään ihmiset on saatu tähän uskomaan.

Tänään valintani ovat helppoja. Vain 17 kilometriä Torres de Berellenin pikkukaupunkiin. Välillä 3-4 kilometrin välein kyliä tai pikkukaupunkeja taukoja varten. Näissä kohtaan jälleen sen yleismaailmallisen ilmiön, joka kaikkialla kylien ja kaupunkien baareissa kohdataan. Päivystävien ikääntyneiden miesten joukon, joka istuu puolenkymmenen hengen voimin kahvilan tai terassin pöydässä lähes kaikkina vuorokauden aikoina, jutellen keskenään tai korttia tai dominoa pelaten. Kun vaeltava vieras saapuu paikalle, ryhmän silmäparit seuraavat herkeämättä vieraan tuloa, pöydän valintaa, rinkan laskemista selästä, sauvojen asettamista rinkkaa vasten nojaamaan ja selän ojentamista pystyasentoon.

Tässä tekisi mieli käyttää edesmenneen aikansa superjulkkiksen Spede Pasasen mallia hyväkseen. Hän tuli 1960-luvun lopulla koulukaupunkini Kemijärven hotelli Pohjanpirtin aulaan laskettelumatkallaan. Aulassa olevat puolikymmentä paikallista tietysti töllöttivät tätä tunnettua tähteä häpeilemättä ja supisivat ihmeestä keskenään toisiaan kylkeen tönien. Spede käveli aulan naulakolle, vetäisi villapaidan päänsä yli, asetti se naulakkoon ja sanoi tuijottajille: "Näin se vaan käy" ja käveli ravintolaan. Ei tässä suuremmasta tapahtumasta kyse hänen mielestään ollut. No ei minusta tietysti tähän ole.

Kun miehille heittää kysymyksen, voisivatko he ystävällisesti vahtia rinkkaa sen ajan kun käyn sisällä tilaukseni tekemässä, viisi suuta huulet liioitellusti törröllään vakuuttaa päätä nyökyttäen: "Siii, siii!" Että mitä tuota itsestäänselvyyttä turhaan kyselemään. Sitten onkin jo tutunkaupat ikään kuin tehty ja kaikki voivat keskittyä omiin puuhiinsa.

Torres de Berellinissä rituaalit ovat tutut. Kävelen merkittyyn baariin, rouva katsoo passin, lätkäisee leimat credencialiin, laskuttaa kuusi euroa ja opastaa reitin albergaan. Avaimia on vain yksi ja albergaan on jo asettunut saksalainen Isabelli, toinen peregrino. Reittimme kohtaavat tässä. Hän on aikaisemmin tapaamani Wolfgangin kanssa vaeltamassa Ignatius Loyolan nimelle merkittyä reittiä minun reittini vastapäiseen suuntaan. Maailma asetti meidät tapaamaan tässä. Hän on sympaattinen nuori nainen, jonka kanssa kanssa illallisen filosofiat sopivat mainiosti yhteen. Hän jatkaa huomenna kohti Zaragozaa, minä taas toiseen suuntaan.

Wednesday 27.9.2017 Torres de Berellen. A comfortable day for hiking today. Today I went on alone and Mikael from Prag in on his way to Prag. Quite often it is difficult for a hiker to find his way out fron a big city. Zaragoza is a positive exeption in this. You just walk by the river Ebro and a wide and well signalled pedestrian track leads you out of the city. On this you go about five kilometers and then it is time to leave the city zone. 

Today my choices are easy. Only 17 kilometers to a little town Torres de Berellen. By the track i go through little villages or towns between 3-4 kilometers. In these I meet that old phenomenon that all bars and cafes everywhere in the world can be met. Terrace tables with elderly men who spend their time by talking, playing domino or cards. They observe everything around them. When a stranger arrives they watch how you choose the table, how you take the backpack off and how you put your poles leaning on something. When I ask them if they could watch my backpack for a while when I go inside the bar to order something, five mouths tell me extrapolitely: " Sii, Sii!". There is no question about this. Their message is: unnecessary question. After that the ritual is over and everybody can concentrate in their own businesses.

In Torres de Berellin the procedure is as usual. I walk to a certain bar, the lady checks my passport, hits the label on my credencial and shows me the way to the alberga. I do not get the key - there is only one of them. Before me a German pilgrim Isabelli has already come there. Our ways cross here. She is doing the Camino Ignatius Loyola - the opposite direction than my camino. She is a very nice young lady with whom our philosophies match perfectly in our common dinner. She goes to Zaragoza tomorrow, I shall go to the opposite direction.

Pisa Italiassa ei ole ainut paikka, jossa vino kirkontorni hallitsee maisemaa. Zaragoza on samanlainen. 

Pisa in Italy is not the only place in the word where you may see a this kind of a tower. Also Zaragoza has a tower, which is not standing straight.

Zaragozassa Ebron ylittää lukuisia siltoja. Yksi on tyyliltään historiallinen, muut erittäin moderneja. Yksi jopa futuristinen.

The river Ebro is crossed by many bridges in Zaragoza. One of those has roots in history, all the others are very modern. One of them even futuristic.

- Älä hurjastele pyörätiellä! Näin kehoitetaan lycrahousuisia pyöräilijöitä Zaragozan mainoilla pyöräreiteillä. 

- Do not speed on bike tracks! This is what bikers are asked by excellent bicyckle tracks in Zaragoza.

Harmaat kallioiset vuoret reunustavat kulkijan polkua Zaragozasta eteenpäin.

Grey stone mountains are guiding the hikers way from Zaragoza.