4.10.-5.10.2017 Bilbao. Onpas mukavaa rentoutua taas tässä sympaattisessa ja tutuksi tulleessa kaupungissa. Vanha kaupunki on entisensä illan hämärissä. Kapeat kujat täyttyvät ihmisistä ja kahviloissa ja terasseilla ihmisillä on mukava tunnelma. Ja kuten niin usein ennenkin, omaehtoisia taiteen tekijöitä putkahtelee esiin silloin tällöin kulman takaa. Illan osaavin oli tällä kertaa ikääntyneiden baskeripäisten (tietysti) miesten kuoro, joka kulki hämärässä illassa, pysähtyi välillä stemmoissa laulamaan kaikuvassa katukuilussa niin euskaraksi kuin espanjaksi, sai baarinpitäjältä mukit kouraansa ja jatkoi matkaansa uuden baarin eteen ja uusia lauluja esittäen. Tässä ympäristössä ja ilmapiirissä tämä tuntuu aidolta ja luontevalta ja jää vaikutelmaksi. Siinä vieraskin viihtyy.

4.10.-5.10.2017 Bilbao. I really feel myself relaxed and comfortable in this nice and familiar town. The old town is nice in the evening dawn like it has always been. Narrow streets and alleys gather people and a friendly atmosphere lies over cafeterraces. Just like before, many kinds of artists and performers show their talents on streets. The king of the evening was a choir of elderly men with traditional basque berets (of course) walking the streets, singing beautiful songs at the bar entrance. Free drinks from the bar was their "salary" and they went on their singing trip to the entrance of another bar. The joyful, happy feeling in the air was left behind them. Here this feels real and spontaneous. I really like this town.

Rautatieaseman kellon ei tarvitse vain näyttää aikaa. Se voi olla myös osa komeaa taideteosta. Bilbaon rautatieaseman kello. 

The only purpose for a clock is not just to tell the time. It can also be a part of a beautiful piece of art. Railway station in Bilbao.

Baskimiehen päähine on tietysti baskeri. Laulaessa varsinkin. 

When you are a male Basque, you wear beret, of course. Specially when singing.

Lagrimas negras - Mustat kyyneleet - Black tears.

Ja sitten siihen kaupungin tunnetuimpaan kohteeseen, Bilbaon Guggenheimin taidemuseoon. Sitä ei Bilbaon kävijän kannata jättää käymättä missään nimessä. Sen syntyhistoriassa on meille politiikassa mukana oleville paljon opettavaista. Nähtävyytenä tämä varsinainen Frank Gehryn suunnittelema rakennuskokonaisuus on ainutlaatuinen ja tietysti museon sisällä olevat näyttelyt ovat niitä omia kiinnostavia kokonaisuuksiaan. Eli kolme tutustuttavaa kokonaisuutta kaikkiaan. Tämä Guggenheim ei ole millään muotoa vain varakkaan herrasväen näyttäytymispaikka. Siellä käy ihan tavallisen näköistä naista ja miestä ja todella paljon. Eikä kymmenen euron lipun hintakaan kovin paljon poikkea eurooppalaisten taidemuseoiden hinnoista.

Bilbaon historia oli aina 1990-luvulle saakka satama-, terästeollisuus- ja telakkakaupungin historiaa. Näinä vuosikymmeninä monet tällaisen elinkeinorakenteen kaupungit joutuivat vaikeuksiin eikä sisäsatamakaan kyennyt sellaiseen tehokkuuteen kuin kilpailevat merenrannan satamat. Bilbaon satama oli sisäsatama, toistakymmentä kilometriä Biskajan lahdesta. Näillä eväillä tämän runsaan 300 000 asukkaan kaupungin tulevaisuus näytti vähintäänkin hämärältä.

And then to the most famous attraction in Bilbao, The Guggenheim Bilbao. If you visit Bilbao, do not skip this. The history og Guggenheim Bilbao has lot to tell specially for those who are involved in politics. This whole museum complex designed by Frank Gehry is really unique piece of modern architecture. So are also those art exhibitions inside those many halls of the building. For some reason the word Guggenheim is often connected with impressions of high society, luxyry and rich people. In my impressions and experiences Guggenheim Bilbao reminds no one of these things. In every visit I have seen hundreds of people like me with an interest to experienxe that magnificent building and pieces of art inside it. Ticket of ten euros is just about the normal price in art museums everywhere in Europe.

The town of Bilbao was very much a town of harbour, heavy iron industry and the dock in the harbour. That was the history until 1990íes. In those decades many towns like this in Europe met severe problems because the global economic depression. The harbour in Bilbao was inland, 16 kilometers from the sea and in a long run it was not able to compete with other harbours by the Bay of Biscay. The future of this town of about 300 000 inhabitants seemed at least grey or black.

Tällä kohdalla ohjautuivat yhteen monet, samansuuntaiset ajatukset ja pyrkimykset ja Bilbaon kaupungin kehitys sai uuden suunnan - siinä keskeisimpänä käännekohtana päätös Guggenheim Bilbaon rakentamisesta. Amerikkalainen Solomon Guggenheimin säätiö etsi eri puolilta maailmaa uutta kaupunkia, jonne rahoittaa nimeään kantavan taidemuseon rakentamista. Koko baskialueella, Vizcayan maakunnassa ja Bilbaon kaupungissa oli rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta lähteä hankkeeseen mukaan. Baskimaakunnan parlamentti, Vizcayan maakunnallinen parlamentti, Bilbaon kaupunginvaltuusto ja tietysti Guggenheimin säätiö tekivät yhtäpitävän päätöksen, yllä olevan kuvan esittämälle paikalle lähdettiin tätä rohkean muotokielen museota rakentamaan ja museo otettiin käyttöön vuonna 1997. Museo muodostui varsinaiseksi menestykseksi. Museon rakentamiskustannukset olivat tuolloin 20 vuotta sitten 100 miljoonaa dollaria ja museo tuotti ensimmäisenä toimintavuotenaan yli miljardi dollaria eli kymmenen kertaa rakentamiskustannuksensa. Lisäksi museo tuotti verotuloja Bilbaon kaupungille yli 190 miljoonaa dollaria ensimmäisen vuotensa aikana. Vaikka sen ajan huippuvuosista kävijämäärät ovat laskeneet, olivat museon tulot esimerkiksi vuonna 2010 yli 300 miljoonaa euroa. Museon rakentaminen oli käännekohta, joka laittoi Bilbaon elinkeinorakenteen uusiksi. Tällä hetkellä kaupunki on vauras ja menestyvä kaupunki, jossa palvelualat muodostavat merkittävästi suurimman työalaryhmän. Guggenheim-päätöstä seuraten Bilbao jatkoi panostuksiaan moderniin arkkitehtuuriin. Kaupungin modernin lentoaseman sai suunniteltavakseen Santiago Calatrava ja metron uudistamisen suunnitteli Norman Foster. Hänen työnsä tuloksena näkee niin Bilbaossa kuin naapurikaupunki Portugaletessä suuria, läpinäkyvän kotilon muotoisia metron sisäänkäyntejä.

Tällaista ennakkoluulottomuutta, pitkänäköisyyttä ja samalla rohkeata hetkeen tarttumista tarvitaan nykyajan kaupunkisuunnittelussa kaikkialla, myös Jyväskylässä. Kaupunkisuunnittelussa pitää nähdä vähintäänkin kolmenkymmenen vuoden päähän. Kun hyvät asiat saadaan kohtaamaan, menestystä syntyy.  Jyväskylässä Kankaan alue, sairaalanmäki ja Hipposalue ovat juuri tällaisia hyviä esimerkkejä rohkeudesta katsoa kauas ja lähteä tekemään. Niiden valmistuminen ei kestä kolmeakymmentä vuotta - kymmenen korkeintaan. Siksi tähtäin pitää tarkentaa jo 2040- ja 2050-luvun kohteisiin ja ajatteluun.

At this crucial moment many parallel ideas and intentions found each other and the development of Bilbao turned to a new direction. And the turning point was the common decision of common investment in Guggenheim Bilbao. The American Guggenheim Foundation was looking for a new town somewhere in the world, where it could finance a new Guggnheim Art Museum. The whole Basque area, the Vizcaya province and the town of Bilbao had enough courage and openmindedness to join in that process with Solomon Guggenheim Foundation. The final decisions were made in Basque Parliament, the regional Parliament of Vizcaya, the City council of Bilbao and Guggenheim Foundation. On the spot of that black-white photo above the construction works were started and the new exeptional piece of contemporary architecture was completed and opened in 1997. The museum was a real success. It became so popular that during it´s first year it gathered incomes of one billion dollars - ten times of total costs of construction. And more of this the Guggenheim Bilbao produced tax incomes to the city of Bilbao 190 million dollars in it´s first year. Even though number of visitors have gone down since the first year the incomes of the museum are still high - for instance in year 2010 they were 300 million euros. Building the Guggenheim Bilbao was the turning point for the city and its structure of employment, business and living. Today Bilbao in a prosperous town where most of the people make their living in professions and tasks of services. Guggenheim Bilbao was only the first strategic step in investing modern architecture. The new airport and metro design were next steps on the same path. Those both are now completed. New modern Bilbao airport serves passengers by the work of architect Santiago Calatrava and visitors in Bilbao centrum (also the centrum of neighbouring town Portugalete) may see big, transparent a snail-shell looking entrances to metro stations. Architect Norman Foster was in charge of new metro design.

This kind of openmindedness, competence for long visions and at the same moment courage to grab in the possibility when there is one in sight is needed everywhere in city planning - also in my home town Jyväskylä. In city planning architects, engineers, the whole team of planning team and politicians involved must have competence to see at least 30 years ahead in the future. When good ideas and intentions cross, the success is there. In Jyväskylä three areas, Kangas area, the central hospital area and Hippos area are excellent examples of courage to see far, hit the shovel in the ground and get the job done. But also there we have to remember that completing these three objects does not last 30 years - ten at least. This is why we have to focus already now to targets of 2040 and 2050íes.

Onko miehen ammattinimike puutarhuri vai eläintenhoitaja? Jeff Koons: Puppy.

Is this man a gardener or a veterinarian? Jeff Koons: Puppy.

Keskiviikko 4.10.2017 Logrono. Tähän kaupunkiin päättyy tällä kertaa kolmen viikon ja 560 kilometrin vaellukseni syksyyn valmistautuvassa Espanjassa. Vaellus alkoi 13.9.2017 Montserratin luostarista korkeilta vuorilta kansanäänestykseensä kiihkeästi valmistautuvasta Katalonian maakunnasta, jatkui Aragonin maakuntaan ja sieltä edelleen muutamaksi päiväksi Navarraan ja päättyi sitten La Riojan maakunnan pääkaupunki Logronoon. Reitin nimi muuttui Camino Catalanista Camino del Ebroon. Logronossa reitti yhtyy koillisesta tulevaan siihen kaikkein suosituimpaan keskiaikaiseen pyhiinvaellusreitti Camino Francaisiin. Tämä näkyy selvästi vaeltajien määrässä. Näiden kolmen viikon ja 560 kilometrin aikana kohtasin kymmenen (10) muuta pyhiinvaeltajaa. Valtaosan ajasta vaelsin itseni kanssa. Neljä päivää matkaa tehtiin parina sympaattisen tsekin Michaelin kanssa. Logronoon tultaessa kontrasti on suuri. Kaupungin suurin kunnallinen alberga vanhassa kaupungissa on täynnä pyhiinvaeltajia, vähintään 60-70 henkeä. Näin on vaikka meneillään on lokakuun alku eikä missään nimessä vaeltamisen sesonkiaika.

Tähän ilmiöön on minun yhtä vaikeata suhtautua kuin Katalonian ns. kansanäänestykseen itsenäistymisestä. Asialla on liian monta puolta. Ranskalainen reitti on ensi kertaa tällaiselle vaellukselle lähtevälle helppo - majoituksia ja palveluita on paljon eikä niitä tarvitse etsiskellä. Samoin reitiltä ei eksy. Opasteet ovat kunnossa. Mutta jos etsit vaeltamiselta rauhaa ja väljyyttä maisemassa itsesi tai harvan ihmisen kanssa kerrallaan olemiseen, ranskalainen reitti ei enää ole se vaihtoehto. Ihmiskuorma on kerrallaan liian suuri ja sitä suurempi, mitä lähemmäs Santiago de Compostelaa tullaan. Jollekin vaeltajalle tämä ei tunnu ongelmalta, minua se jo kymmenen vaelluksen konkarina jo kiusaa.

Tämä vaellus on nyt siis tässä. Nyt muutan tajuntani asetukset vaeltajasta turistiksi. Tänään nousen junaan ja hurautan Renfen siistillä ja edullisella junalla Baskimaalle Bilbaoon ja kuljeksin tässä suosikkikaupungissani muutaman päivän. Kävelyä ja tunnelmien imppaamista Casco Viejossa eli vanhassa kaupungissa, Guggenheim tietysti on katsastettava. Annetaan impulssien ohjata seuraavien päivien ohjelma ennen Barcelonaan menemistä ja paluulentoa kotiin.

Lämpimät kiitokset kaikille blogiani seuranneille ja sitä kommentoineille. Tänään taitaa ylittyä kahdentuhannen käynnin määrä blogissani. Siitä olen oikeasti iloinen ja otettu.

Alla kuvakavalkadia näiltä kolmelta viikolta.

Wednesday 4.10.2017 Logrono. Here in this town I end my Camino Catalan / Camino del Ebro. About 560 kilometers in early autumn in Spain. It began in Montserrat Abbey on high serrated mountains in a very dramatic political situation in Catalonia, continued in Aragon, then for a couple of days in Navarra and ended in province La Rioja. In Logrono this route joins in the most popular medieval pilgrimage route Camino Francais. This is something a hiker can really observe by dramatic increase of pilgrims here. During my three weeks I met only ten (10) other pilgrims on the route. Most days I walked by myself. Four days I did daily etapas with Michael, a nice Czeck man from Prag. When I arrived in Logrono and stepped in municipal alberga of the town, it was crowded by pilgrims - about 60-70 persons. It is October, not the high season and still alberga is full. 

This phenomenon is as difficult to me to swallow as to understand all dimensions of "referendum" for independence in Catalonia. There are too many sides in this to figure it. Camino Francais is an easy and safe choice for a person who wants to do her/his first camino. Signalling is very good, a lot of albergas ands services by the route and you do not have to search for them much. But if your priorities are to conquer some privacy and time for your own thoughts in peace and quiet and with not so much people around, Camino Francais is not any more that option, I think. There are too many people and still more when day by day when you get closer to Santiago de Compostela. This is not a problem for many people. For me after my ten pilgrimages it feels quite disturbing

So this was my Camino Catalan / Camino del Ebro. Now I shall adjust my mind from pilgrim mood to a tourist mood. Today I shall take a train to Bilbao and hang around there a couple of days. Just walking there relaxed in Casco Viejo (old town) and Guggenheim Art Museum of course. After that I let my impulses design my program for next days before going to Barcelona and flight back home. 
I am very impressed and greatful for visiting my blog during these weeks. Today the treshold for 2000 visitors will probably be crossed there. I have all the reasons to be happy and proud for that.

Pablo Picasso. Kuoropoika. Montserratin taidemuseo. 

Pablo Picasso. The Lad Choir. In Montserrat Art Museum.

Maanantai 02.10.2017 Alfaro. Tänään oli tarkoitukseni lopettaa vaellukseni pikkukaupunki Castejoniin. Esitietojen mukaan kaupungissa on sekä kunnallinen alberga ja kaksi hostellia. Kävelin kaupungintalolle. Kaupungintalon kansliassa astuin sisään "kaupungintoimistoon". Siellä vastassa oli sympaattinen näky. Ihan kuin vanhoissa "kansliaa" kuvaavissa valokuvissa kymmenkunta tyylikästä, tummaa jalopuuta olevaa kirjoituspöytää oli asetettu kahteen riviin ja jokaisen pöydän takana istui kirjoittamassa tai puhelinta käyttämässä naishenkilö (nimikkeellä kanslisti?) aseteltuina kasvot samaan suuntaan ovea kohden. Nykyään joku saattaisi kutsua tilaa maisemakonttoriksi - minä luulen näkymän säilyneen samanlaisena Castejonin kaupungissa vähintään viisikymmentä vuotta. Yhtä kaikki sain vastauksen kysymykseeni. Kaupungissa ei ole kunnallista eikä minkä muunkaan laista albergaa. Yksi hostelli kaupungissa on ollut mutta se on mennyt konkurssiin. Uusi yrittäjä on asettunut tiloihin mutta silti paikka on tällä hetkellä kiinni.

No tästä ei kannata tällä hetkellä hermojaan menettää. Neljän kilometrin päässä kaupungista on Alfaron 9800 asukkaan kaupunki. Vajaan tunnin kävely sinne pitkin carreteraa eli autotietä, sitten kaupunkikeskustassa ystävällinen poliisi opastaa ensin kaupungintalolle hakemaan avainta albergaan ja sitten kävelee rinnalla muutaman sata metriä albergan ovelle, nostaa kätensä hymyillen virkalakkinsa lippaan ja toivottaa hyvää caminoa.  Alberga sinänsä on aika surkea. Yövyn siellä kahden keski-ikäisen espanjalaisen pyöräilijäperegrinon kanssa. Mutta tämänkin kaupungin vanha keskusta viehättää minua tuttuun tapaan. Ja kuten aina, kaupungin pääaukion laidalla on suuri ja kaunis kirkko. Täällä se on erityisen mahtava ja hienoon kuntoon viimeistelty Iglesia de San Miguel 1600-luvulta. Uskonto ja uskominen eivät ole elämässäni olleet viime vuosikymmeninä suuria asioita. Näillä vaelluksillani minuun tekevät kuitenkin suuren vaikutuksen nämä kauniit rakennukset, joissa henkii pitkä historia, kauneus ja harras hiljaisuus. Niihin on hyvä mennä, antaa kauneuden vaikuttaa ja rauhoittua. Tällainen pysähtyminen tekee ihmiselle hyvää.

Monday 02.10.2017 Alfaro. Today I had interest to rest my night in a little town Castejon. According to my previous information there is an alberga municipal in town  and also two hostels. I walked to ayntamiento (city hall). I walked inside and opened one door. I saw a vision just like an "office" looked in my school books decades ago. I saw about ten beautiful, stylish and old-fashioned wooden tables in two rows - ten female officials sitting by those tables facing to same direction writing or using telephones. A vision that somebody may suppose to be the same since 50íes. Anyway I got the answer to my questions. There is not an alberga in town, neither hostels. One hostel ha closed it's doors and another opened a new but it is closed. 

OK, this is not a point to have a nervous breakdown. A walk of four kilometers and there is Alfaro, a town of 9800 citizens. After less than an hour I am there, make a call to local police. He guides me to the city hall and I get a key to the alberga. The friendly policeman walks me there raises his hand to his police cap and says "buen camino" with smile. This is something, you may call service. Alberga is lousy - anyway I sleep there one night with two Spanish men with bicyckles. 

The city center of this town has it's charm as often in these old towns in Spain. An as always there is always a majestetic catethdral standing by the main square. Here in Alfaro it is Iglesia de San Miguel from 1600'ies. It really is beautiful. Religon and believing have not had a very significant importance in my life during last decades. During these ten pilgrimages in Spain these magnificent beautiful buildings make a great impression to me with their history, beauty and heartfelt silence. It is so good to step inside, inhale the beauty inside them and let all the rush of life stay outside. This makes me feel good.

Varhaisina aikoina kylän kirkko tarkoitti asukkaille monen muun asian lisäksi myös fyysistä suojaa ja turvaa. Nämä Iglesia de San Miguelin vahvat ovet Alfarossa pitivät tunkeilijat loitolla hädän uhatessa. In old times the church of the town represented among other things also a concrete protection and shelter. These doors of Iglesia de San Miguel in Alfaro kept invaders out in a moment of danger.

Alfaro on ystävällisen palvelun kaupunki. Kahvila Dalin omistaja Victoria on hyvä esimerkki tästä. Häneltä sain hyvien kahvilapalvelujen lisäksi opastuksen parturiin ja rinkkani turvallisen säilytyksen kaupunkikävelyni ajan. Alfaro is a town with friendly services. Victoria, a lady in charge of Cafe Dali is a good example of this. A cafe service, guiding services and a shelter for my backback during my city walk.

Sunnuntai 1.10.2017 Tudela. Fiestaillan jälkeen on aika tutustua tähän Navarran toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Tässä roomalaisten aikoinaan perustamassa kaupungissa on 35 000 asukasta. Täälläkin tärkein kaupunkilaisten elättäjä on ympäröivä maatalous ja elintarviketeollisuus. Navarran pääkaupunkiin Pamplonaan on vajaat sata kilometriä ja niin luotijunat kuin muutkin junat ovat kulkijoiden käytettävissä. Nämä Tudelan seudut Navarrassa olivat Iberian niemimaan pohjoisimpia seutuja, jonne maurit kykenivät 700-luvulla valloituksensa ulottamaan. Tästä pohjoisempana olevat baskimaakunnat jäivät heiltä valloittamatta.

Tudelan eilinen fiesta liittyi oikeastaan Navarran maakunnan fiestaperinteeseen. Tudelan oma fiestaa Fiesta Santa Anaa juhlitaan joka vuosi viikon verran 24.kesäkuuta alkaen. Kaupunki on yllättävän siisti eilisen illan juhlien jälkeen. Rento, perhejuhlamainen meininki silti jatkuu. Ihmiset kokoontuvat kaduille ja kaupungin pääaukiolle Plaza de los Fuerosille. Aukion toiselle sivustalle ovat vanhojen tavaroiden (oikeastaan antiikkitavaroiden) kauppiaat levittäneet pöytänsä. Toisen sivustan ravintoloiden  terassit täyttyvät ja sorisevat ihmisten puhetta. Tästä leppoisan espanjalaisen sunnuntaiaamun tunnelmasta ei voi olla pitämättä. Se koukuttaa mukavasti. Täältä on oikeastaan haikeata jatkaa huomenna matkaa. Teen vielä kierroksen vanhassa katedraalissa ja viereisessä museossa.

Sunday 1.10.2017 Tudela. Fiesta night is over. It is time for me to get to know more of this second largest town of Navarra. Tudela was founded by Romans and has more or less 35 000 inhabitants. Agriculture in surrounding countryside and food industry makes most of living for citizens of the town. Pamplona, the capitol of Navarra is in a distance of 100 kilometers. Speed train and other train connections are available. These regions in Navarra were the northest regions where Moors could reach their occupations 1300 years ago. The Basque regions north from here remained without Moorish regime.

The fiesta yesterday was actually connected with fiesta tradition of Navarra. Tudela's own festival is Festival Santa Ana, one whole week every year beginning on 24th of July. The city is surprisingly clean after yesterday's fiesta. A relaxed, happy family feeling is still dominating the atmosphere. People and families gather on streets and the main square of the town Plaza de los Fueros. One side of the square is covered by tables full of old and maybe antique items to be sold. The opposite side is full of terraces of bars and restaurants. Loud (typically) Spanish debate fills the air. It is impossible not to like this feeling and atmosphere on this square on Sunday morning. As a matter of fact I feel myself a bit melancholy to leave this town tomorrow morning. I do a sightseeing in the old catethdral an museum still.

Polkupyöräilijät saavat ajaa kävelykadulla Tudelassa. Tämä merkki antaa siihen luvan.

Bicycles are allowed on pedestrian streets in Tudela. This symbol certifies it.

Mukavat katutapahtumat jatkuivat sunnuntainakin. Tässä poliisien katkaisemalla kadulla lapset saivat kokeilla minipyöriä ja seurata jonglöörien temppuja.

Cosy street events went on on Sunday. Here children had a chance to test minibikes and watch tricks of jugglers.

Lauantai 30.9.2017 Tudela. Tämä 29 kilometrin reitti Mallénista Tudelaan sujui kosteissa merkeissä. Pikku kuurot antoivat kostean lisäyksensä miehen lompsuttaessa taivaltaan viljelmien keskellä.

Viikonloppu on käsillä ja kuten syksyllä niin usein täällä Navarrassa on fiestojen aika. Matkalla Mallénista tänne Tudelaan tämä näkyi heti aamusta ensimmäisessä pikkukaupungissa Cortezissa. Punavalkoisiin juhla-asuihin sonnustautunut miesryhmä oli levittäytynyt kylän torille. Musiikki raikasi pakettiauton perään kasatusta kaiutinpatteristosta ja monenlaista ruokaa oli levitettyinä pöydille. Vielä aamuyhdeksältä miehillä ei asiakkaita ollut ihan tungokseen asti. Kaupunkilaiset saavat iltapäivällä nähdä vielä härkäjuoksun. Sitä varten on vanhan kaupungin muutamien kortteleiden katuvarsille rakennettu vahvoja lankkuaitoja katsojien suojaksi ja isoimmalle Plazalle on rakennettu korotettu katsomo, josta tätä näytelmää voi iltapäivällä seurata.

Saturday 30.9.2017 Tudela. This etapa of 29 kilometers from Mallén to Tudela was a bit wet etapa. Little showers gave a hiker some extra when he was doing his job among gabbage and pear fields. The weekend is at hand here and as very often in autumn in Navarra it is time for fiesta. In first hour in the morning I realized that when I arrived in a little town Cortez. Men in red-white fiesta costymes had gathered on the market place of the town. Loudspeakers in a van are giving the beat to awakening town. Tables full of food are spread a loud Spanish male talk fills the air. In the afternoon citizens of the town may see the bull run. Because of that heavy wooden barriers have been built by the roads to protect the spectators. 

Espanjalaiseen kaupunkifiestaan kuuluu usein härkäjuoksu. Cortezissa on kirkon vierustalla katsojille rakennettu suojaksi vankat lankkuaidat.

Bullrun is a must in Spanish town fiestas. In Cortez heavy wooden barriers have been built to protect spectators.

En halua jäädä päiväksi Corteziin odottelemaan tätä näytelmää. Voin silti välittää blogini seuraajille  mielikuvani yhdeksän vuoden takaa Puenta del Reinasta, jossa satuin ensimmäisellä vaelluksellani näkemään vastaavan fiestan tapahtuman. Tulin Leonin maakunnassa olevaan Puenta del Reinaan helteisenä iltapäivänä. Yöpymiseen suunnittelemani alberga oli kaupungin toisella puolella ja reitti vei noin kello 16.00 läpi vanhan kaupungin. Silloin minut kohtasi komea näky. Kaupungin lävistävälle kapealle kivikadulle oli katettu vähintään sadan metrin matkalta valkein liinoin ja illallistarvikkein katetut illallispöydät illan fiestaa varten. Valko-punaisiin vaatteisiin pukeutuneet tarjoilijat tekivät pöytiin viime hetken silauksiaan ja päivän vaeltamisesta ryytynyt hikinen ja haiseva suomalainen pyhiinvaeltaja koetti kulkea mahdollisimman huomaamattomana ohitse. Hän käveli albergaan ja kuuli illalla tapahtuvasta härkäjuoksusta.

Illalla kaupunki oli täynnä ihmisiä. Plaza Mayorille oli rakennettu mittavat, toista metriä maasta olevat katsomot. Paikallisille bändeille oli rakennettu myös suojattu lava ja kaikki odottivat. Sitten kadun toisesta päästä päästettiin 3-4 härkää kerrallaan juoksemaan pitkin katuja. Testosteronia uhkuvat nuoret miehet lenkkareissaan hyppäsivät aitojen takaa kadulle uhmaamaan ja väistämään härkiä. Tosiasiassa tällainen ei taida normaalisti olla niin vaarallista kuin se Pamplonan kymmenien härkien juoksuissa näyttää. Varustelun suhteen härät häviävät tämän leikin 6 - 0. Puoli tonnia painava härkä on uhkaavalta näyttävä eläin ja se juoksee suoraan nopeasti. Mutta nopeat käännökset eivät siltä onnistu mukulakivikadulla tai asvaltilla. Sorkat eivät yksinkertaisesti pidä ja härkä joko jatkaa kääntymisen halustaan huolimatta hetken suoraan tai kaatuu kyljelleen. Pitävillä lenkkareillaan väistöliikkeeseen kykenevä teini on tietysti silloin vahvoilla ja saa aidan takaa tapahtumaa seuraavalta neidoltaan ne ihailevat katseet, joita hän on mennyt kalastamaankin. Uudet härkäryhmät seurasivat toisiaan ja samat ketterien nuorten miesten näytökset samoin.

I did not want to stay in Cortez to wait for this happening. Anyway I may give You my impressions nine years ago in Puenta del Reina, where I had a chance to experience this event during my first camino. In 2008 I arrived in Puenta del Reina on a very hot afternoon. The alberga was on the opposite side of the town and I had to walk through the town. Then I met a beautiful vision. In the old town the narrow stony street was decorated at least one hundred meters long dinner table with white tablecloths, glasses, forks and knives and all necessary for a huge dinner. Waitresses and waiters dressed in red-white costumes were doing their last check-outs and a Finnish pilgrim, sweating and stinking tried to pass them as incognito as possible. I walked to my alberga and heard about the bull run in the evening. In the evening the city centrum was crowded. On Plaza Mayor big stages for spectators were built about more than a meter high. There was also a stage for local bands and music and everybody was waiting. Then in a distance 3-4 bulls were let free to run on streets. Young men full of testosteron jumped on streets to threaten and escape bulls. Actually this seems not so dangerous than it looks in TV-broadcastings from Pamplona with dozens of bulls running at the same time. Dealing with the equipment bulls lose this game 6-0. A bull with it's half a ton weight seems to be a dangerous animal and it runs fast straight ahead. But fast turning is impossible for it on stony roads or asphalt. It's claws do not have grip. Even though it wants to turn it's huge mass goes straight ahead or it stumbles down. A testosterone-teenager with his sneakers is competent in situation, of course and receives all those admiring beautiful black eyes from the audience he was looking for. In this event new groups of bulls were following each other and new performances of young men as well.

Kun Navarrassa on fiestan aika, pukeudutaan valkoisiin ja punaisiin. 

When it is Fiesta time in Navarra, be aware that you wear red and white.

Tudelassa ei ole tänään härkäjuoksuja. Kaupunki kyllä viettää värikästä ja äänekästä fiestaa. Monenlaiset perinteiset tanssiryhmät vaeltavat pitkin katuja poliisipatrullien pysäyttäessä ystävällisesti autoliikenteen. Pieni musiikkiryhmä räikyvine pilleineen ja rumpuryhmineen antaa tanssijoille tempon ja kulkueet jatkavat eteenpäin. Lauantai-illaksi tämä on parasta. On lauantai ja päätän raporttini tällä kertaa tähän täältä Tudelasta.
In Tudela we have no bull runs today. The town has it's fiesta anyway. Many kinds of traditional dancing groups are occupying streets and friendly police groups are stopping cars not to disturb these performances. Little groups of musicians with their flutes and percussion groups give tempo for dancers and dancers just go on dancing. For Saturday evening this is best of all. It is Saturday and this is the end of my report from Tudela, Navarra, Spain.

Puenta del Reina tarkoittaa kuningattaren siltaa. Kaunis se on fiestaa seuraavan päivän varhaisena aamuna.

Puenta del Reina / The bridge of the Queen. This is what it looks like early next morning after the fiesta.

Perjantai 29.9.2017 Mallén. Tällä vaellusmatkalla minulla ei ole tarkoitusta edetä viikkojeni aikana Santiago de Compostelaan tai johonkin muuhun tiettyyn kaupunkiin ennen Santiagoa. Ainut kulkemistani määrittelevä takaraja on olla Barcelonan lentokentällä varhain torstaiaamuna 12.10.17 kun paluulento Helsinkiin lähtee. Caminoreitti on vaihtanut nimeään Camino Catalanista Camino de Ebroksi. Katalonian ja Aragonin provinssit on kuljettu halki ja huomenna siirryn Navarran provinssiin. Eteenpäin siis mennään koko ajan vaikka päivämatkat ja tauot määrittelen päivän fiilisten mukaan. Tälle päivälle varasin kymmenen kilometrin matkan Gallurista vajaan neljäntuhannen asukkaan Malléniin. Huomenna kuljen 29 kilometriä viehättäväksi mainittuun, vähän suurempaan Tudelan kaupunkiin, jonne asetun kahdeksi yöksi, työnnän kädet taskuihini ja alan hetkeksi turistiksi.

Mallénin kaupunki on saneerannut entisen pikku sairaalan kiinteistöön parinkymmenen paikan siistin ja modernin albergan. Alakertaan on tehty kaupungin kirjasto, jossa kirjastovirkailija ottaa vieraan henkilötiedot näppärästi rekisteriin, antaa avaimen ja kertoo majoitusyön maksavan juuri niin paljon kuin yöpyjä haluaa maksaa. Eli donativo - vapaaehtoinen.

Päivän reitti kulkee koko ajan peltojen ja oliivitarhojen keskellä. Koko ajan maisemia hallitsevat modernin energiatuotannon jättiläiset, valtavien aurinkopaneelien keskittymät sekä loppumattomiin jatkuvat verkkaisesti pyörähtelevien tuulimyllyjen valkeat rivistöt. Maailman maista Espanja on kymmenen eniten tuulivoimaa keräävien maiden joukossa. Viime vuonna maan koko energiatuotannosta hieman yli 20 prosenttia otettiin tuulivoimasta. Ydinvoiman jälkeen (22 %) se on Espanjan toiseksi yleisin energian lähde. Paljosta auringonpaisteesta huolimatta aurinkoenergian osuus maan koko energiatuotannosta jää runsaaseen kolmeen prosenttiin.

Friday 29.9.2017 Mallén. During this camino I have no obligatory intention to reach Santiago de Compostela or some other specific town before Santiago. The only dead line is to be in Barcelona airport on Thursday morning 12.10.17 when the departure of my flight to Helsinki will take place. Two weeks ago I started on Camino Catalan and after a while I was walking on Camino de Ebro. I have walked across Catalonian province and Aragon province. Tomorrow I shall take my steps on province of Navarra. I am going forward, of course even though daily etapas and breaks become reality according to my daily feelings. Today I walked ten kilometers from Gallur to town called Mallén, a town of a bit less than 4000 inhabitants. Tomorrow my destination will be in Tudela, 29 kilometers from here. I have been told that Tudela is an interesting town. After a two night break there  I shall tell, if it is true. 

City of Mallen has renovated in facilities of an ex-hospital a modern and clean alberga. Downstairs they have renovated rooms for city library, where a nice librarian collects and registers my personal information, gives a key and tells that the price of one night is "donativo" for a visitor. It is not easy to complain for this kind of a price.

All the day the caminoroute goes through fields and olivegardens. The scenery is dominated by huge solar panels and never ending rows of white wind  mills. Spain is among ten most wind power collecting countries in the world. Last year more than 20 % of Spanish energy production was based on wind power. After nuclear power (22 %) it was number two of all forms of energy production in Spain. Even though image of always sunny Spain only three per cent of Spanish energy production is produced by solar power.

Tämän yön nukkui entinen hoitajapoika entisessä sairaalassa - nyt toki moderniksi albergaksi saneerattuna. Ovipielen symboli b tarkoittaa tietysti kirjastoa - biblioteca. 

A building of renovated ex-hospital was my home for one night in Mallén. Symbol b by the door means Biblioteca - Library of course.

Aurinkopaneeleita ja tuulimyllyjä. Näistä leipoo Espanja nykyään melkein neljäsosan tarvitsemastaan energiasta. 

Huge solar panels and windmills. By these two Spain produces almost 25 % of all energy it needs.

Espanja on katolinen maa ja kirkkoja on kaikkialla. Islamilaisten maurien 700 vuotta kestänyt miehityskausi on jättänyt jälkensä myös nykyisiin kirkkorakennuksiin. Maurit toivat mukanaan Eurooppaan myös kaakelin, joilla ja arabivaikutteisin ornamenttikoristein julkisia rakennuksia koristeltiin. Heidän kauttaan Eurooppaan tuli myös shakki, kitara ja kaupankäynnin kehittämisen kannalta välttämätön uusi numerojärjestelmä, jolla korvattiin vanha ja kankea roomalaisin numeroin toiminut käytäntö.
Spain in a Catholic country and churches are everywhere. The occupation of Islamic Moors lasted more than 700 years in Iberian peninsula and it can be seen also on public churces. Moors brought with them competence to produce ceramic tiles by which public buildings were decorated. With them Europe received also chess, guitar and a new system of numbers. This new system was one of essential tools by which European countries could improve their competence to do business with foreign countries.

Tällä kohtaa tekee mieleni toistaa näkemykset, joita esitin viime syksyisen vaellukseni blogissa Camino Mozarabella caminomozarabe2016.blogspot.com  Tässä islaminpelkoa lietsovassa ja eurooppalaista erinomaisuutta hehkuttavassa ajankohtaisessa ilmastossa on hyvä muistaa, että ne 700 vuotta aina vuoteen 1492 saakka, jolloin melkein koko Iberian niemimaa oli maurien miehittämänä olivat suvaitsevaisuuden aikaa, jolloin sen ajan maailman tieteen ja tutkimuksen huippukaupunkeja olivat Kairo, Cordoba ja Bagdad. Cordobassa, silloisessa maurien pääkaupungissa oli esimerkiksi yksi maailman suurimmista tieteellisistä kirjastoista yli puolen miljoonan niteen käsittäen. Tähtitiede, lääketiede ja matematiikka olivat yliopistojen suosikkitieteitä. Merellä suunnistamiseen olivat arabit kehittäneet astrolabi-nimisen laitteen, jota voidaan pitää myöhemmin kehitetyn sekstantin prototyyppinä. Islamilaiset maurit pitivät "kirjauskovia" tasavertaisina. Raamattuun uskovat kristityt, Tooraa pyhänä pitävät juutalaiset ja Koraania kunnioittavat muslimit saivat elää rauhassa ja omaa uskontoaan harjoittaen. Vasta kun maurit häädettiin sotavoimin Iberian niemimaalta, alkoivat katolisen kirkon käynnistämät juutalaisten vainot ja inkvisition julmuudet. Eivät siis islamilaisten tekeminä vaan kristinuskon nimeen vannovien toimesta.

Tuohon aikaan Cordoban kaupungissa asukkaiden iltakulkemista helpottivat jo katuvalot - 700 vuotta ennen kuin niitä rakennettiin Pariisiin tai Lontooseen. Puhumattakaan siitä, milloin niitä alettiin pystyttää talvisen pimeään Skandinaviaan ja pärelyhtyjen kanssa tuhertavaan Suomeen. Eurooppa ja eurooppalaiset eivät todellakaan ole olleet se sivistyksen, tutkimuksen ja kehityksen kirkas kärki, joka oikeuttaisi sellaiseen "valkoisen vallan" elvistelyyn, jota tänään liian usein kaduilla ja sosiaalisessa mediassa joudumme kohtaamaan.

In this I like to express again visions that I expressed in my blog in Camino Mozarabe last autumn caminomozarabe2016.blogspot.com  In this atmosphere today when some groups in society want to underline European intellectual superiority in history, it is good to remember that those seven hundred years lasting until year 1492 when almost all the Iberian peninsula was occupied by Moors were years of tolerance and exceptional progress. They were years when top cities of science and research in the world were Cairo, Bagdad and Cordoba, the capitol of Moorish Empire. For instance university in Cordoba had the biggest scientific library in the world with its half a million volumes. Astronomy, medicine and matemathics were favourit sciences in universities. For navigation in the sea arabs had designed a device "astrolab", that can be regarded as a protype of sekstant.  Islamic Moors regarded all those religions "with a holy book" equal. Christians had their Bible, Jews had their Toora and Moslems had their Koran. All these groups could live their lives in Moorish Iberian peninsula in peace. When Moors were forced away from there, harrashment against Jews began and inkvisition began it´s cruel operations. 

During those decades street lights were helping people to go home in late hours. That was 700 years before street lights were lighted in Paris or London. Or in cold and dark Scandinavia and Finland. Europe and Europeans have really not been the bright lantern of science, research and development, which can justify bragging for that kind of "white power" we may too often meet on streets an social media. 

Keskiviikko 27.9.2017. Torres de Berellen. Leppoisa päivä caminoreitillä tänään. Tein matkaa jälleen yksin Mikaelin käännyttyä kotimatkalleen Prahaan. Vaeltajalle on usein hankalaa löytää tiensä ulos suurista Espanjan kaupungeista. Vaikka tuttuja keltaisia nuolia tai simpukkasymboleita on reittimerkeiksi laitettu, ne tahtovat hukkua suurten kaupunkien muuhun viestimassaan. Zaragoza on tässä myönteinen poikkeus. Nuolet ohjaavat kulkijan Ebron rantaan ja sitten onkin helppoa. Leveä valkoisella hiekalla päällystetty kävelijöiden baana ohjaa eteenpäin ja vieressä kulkee vihreä, päällystetty kaksisuuntainen pyöräilytie. Tätä jatkuu jokivartta pitkin viitisen kilometriä ja sitten siirrytään maastoon. Jollakin konstilla tämä reitti on saatu pysymään myös roskattomana - se on hienoa. Määrävälein kyltti kannustaa: Siisteys on mukavuutta. Näköjään ihmiset on saatu tähän uskomaan.

Tänään valintani ovat helppoja. Vain 17 kilometriä Torres de Berellenin pikkukaupunkiin. Välillä 3-4 kilometrin välein kyliä tai pikkukaupunkeja taukoja varten. Näissä kohtaan jälleen sen yleismaailmallisen ilmiön, joka kaikkialla kylien ja kaupunkien baareissa kohdataan. Päivystävien ikääntyneiden miesten joukon, joka istuu puolenkymmenen hengen voimin kahvilan tai terassin pöydässä lähes kaikkina vuorokauden aikoina, jutellen keskenään tai korttia tai dominoa pelaten. Kun vaeltava vieras saapuu paikalle, ryhmän silmäparit seuraavat herkeämättä vieraan tuloa, pöydän valintaa, rinkan laskemista selästä, sauvojen asettamista rinkkaa vasten nojaamaan ja selän ojentamista pystyasentoon.

Tässä tekisi mieli käyttää edesmenneen aikansa superjulkkiksen Spede Pasasen mallia hyväkseen. Hän tuli 1960-luvun lopulla koulukaupunkini Kemijärven hotelli Pohjanpirtin aulaan laskettelumatkallaan. Aulassa olevat puolikymmentä paikallista tietysti töllöttivät tätä tunnettua tähteä häpeilemättä ja supisivat ihmeestä keskenään toisiaan kylkeen tönien. Spede käveli aulan naulakolle, vetäisi villapaidan päänsä yli, asetti se naulakkoon ja sanoi tuijottajille: "Näin se vaan käy" ja käveli ravintolaan. Ei tässä suuremmasta tapahtumasta kyse hänen mielestään ollut. No ei minusta tietysti tähän ole.

Kun miehille heittää kysymyksen, voisivatko he ystävällisesti vahtia rinkkaa sen ajan kun käyn sisällä tilaukseni tekemässä, viisi suuta huulet liioitellusti törröllään vakuuttaa päätä nyökyttäen: "Siii, siii!" Että mitä tuota itsestäänselvyyttä turhaan kyselemään. Sitten onkin jo tutunkaupat ikään kuin tehty ja kaikki voivat keskittyä omiin puuhiinsa.

Torres de Berellinissä rituaalit ovat tutut. Kävelen merkittyyn baariin, rouva katsoo passin, lätkäisee leimat credencialiin, laskuttaa kuusi euroa ja opastaa reitin albergaan. Avaimia on vain yksi ja albergaan on jo asettunut saksalainen Isabelli, toinen peregrino. Reittimme kohtaavat tässä. Hän on aikaisemmin tapaamani Wolfgangin kanssa vaeltamassa Ignatius Loyolan nimelle merkittyä reittiä minun reittini vastapäiseen suuntaan. Maailma asetti meidät tapaamaan tässä. Hän on sympaattinen nuori nainen, jonka kanssa kanssa illallisen filosofiat sopivat mainiosti yhteen. Hän jatkaa huomenna kohti Zaragozaa, minä taas toiseen suuntaan.

Wednesday 27.9.2017 Torres de Berellen. A comfortable day for hiking today. Today I went on alone and Mikael from Prag in on his way to Prag. Quite often it is difficult for a hiker to find his way out fron a big city. Zaragoza is a positive exeption in this. You just walk by the river Ebro and a wide and well signalled pedestrian track leads you out of the city. On this you go about five kilometers and then it is time to leave the city zone. 

Today my choices are easy. Only 17 kilometers to a little town Torres de Berellen. By the track i go through little villages or towns between 3-4 kilometers. In these I meet that old phenomenon that all bars and cafes everywhere in the world can be met. Terrace tables with elderly men who spend their time by talking, playing domino or cards. They observe everything around them. When a stranger arrives they watch how you choose the table, how you take the backpack off and how you put your poles leaning on something. When I ask them if they could watch my backpack for a while when I go inside the bar to order something, five mouths tell me extrapolitely: " Sii, Sii!". There is no question about this. Their message is: unnecessary question. After that the ritual is over and everybody can concentrate in their own businesses.

In Torres de Berellin the procedure is as usual. I walk to a certain bar, the lady checks my passport, hits the label on my credencial and shows me the way to the alberga. I do not get the key - there is only one of them. Before me a German pilgrim Isabelli has already come there. Our ways cross here. She is doing the Camino Ignatius Loyola - the opposite direction than my camino. She is a very nice young lady with whom our philosophies match perfectly in our common dinner. She goes to Zaragoza tomorrow, I shall go to the opposite direction.

Pisa Italiassa ei ole ainut paikka, jossa vino kirkontorni hallitsee maisemaa. Zaragoza on samanlainen. 

Pisa in Italy is not the only place in the word where you may see a this kind of a tower. Also Zaragoza has a tower, which is not standing straight.

Zaragozassa Ebron ylittää lukuisia siltoja. Yksi on tyyliltään historiallinen, muut erittäin moderneja. Yksi jopa futuristinen.

The river Ebro is crossed by many bridges in Zaragoza. One of those has roots in history, all the others are very modern. One of them even futuristic.

- Älä hurjastele pyörätiellä! Näin kehoitetaan lycrahousuisia pyöräilijöitä Zaragozan mainoilla pyöräreiteillä. 

- Do not speed on bike tracks! This is what bikers are asked by excellent bicyckle tracks in Zaragoza.

Harmaat kallioiset vuoret reunustavat kulkijan polkua Zaragozasta eteenpäin.

Grey stone mountains are guiding the hikers way from Zaragoza.