Maanantai 18.9.17 Lleida. Typistin eilen matkaani vajaalla kymmenellä kilometrillä Algoletgeen. Päivä sinänsä oli mukava. Tasaista taivallusta reilun 25 asteen lämmössä omenapuutarhojen ja korkeiden maissipeltojen keskellä. Menneet yli sata kilometriä alkavat jo hieman tuntua lihaksissa ja muutama rakkokin on jo putkahtanut itsestään muistuttamaan. Siksi varasin tälle maanantaille vain kymmenen kilometrin etapin Lleidaan. Kun kaupunkiin saapuu jo kello yhdentoista maissa, päivästähän syntyy melkein lepopäivä.
I shortened my leg yesterday with less than ten kilometers to Algoletge. The day was OK by all means. Nice and smooth hiking in a temperature more than +25 degrees among apple gardens and high corn fields. The past 100 kilometers can already be felt in feet and some blisters are also reminding of their existense. That is who I decided to do only ten kilometers today to Lleida. When arriving the town at eleven a´clock, the day can be regarded as the day for resting.

Eilisen päivän ansaitsematon bonus oli spontaani ystävällinen palveluteko paikalliselta. Kahdeksan kilometriä aamulähtöni jälkeen pysähdyin paussille pikkukaupungin kahvilaan. Seuraava etappi oli 18 kilometrin päässä ilman mahdollisuutta palveluihin. Oli tarpeen hankkia välipalaa matkaan otettavaksi. Pyysin tarjoilija Sonialta kahvin ja cocacolan lisäksi pari banaania. Kahvin ja colan toki sain. - Valitettavasti me emme myy hedelmiä, hän totesi. Mutta hmmm... Minulla on pari banaania laukussani evääksi. Saat ne, jos haluat. Hetki hämmästynyttä kursailua ja niinhän siinä kävi että banaanit siirtyivät rinkkani sivutaskuun matkaevääksi. Tällaisen jälkeen mieli on pitkään hyvä.

The big bonus of yesterday was during my short pause in a cafe 8 kilometers after my morning start. The next leg should be 18 kilometers with no services on the route - some snack is needed to refresh the energy resources on the route. I asked waitress Sonia to give me a coffee, a Coke and two bananas. - Unfortunately we do not sell fruits, she said. But hmmm... I have two bananas in my private bag. You may have them if You like, she said. A moment of astonishment, a short discussion and after a while those two bananas walked with me in the sidepocket of my backback. If something can be called excellent service, this can for sure. This makes a person happy for a long time. 

Lleida onkin hieno ja mielenkiintoinen kaupunki. Iso Segria-joki virtaa kaupungin läpi, kompaktissa vanhassa kaupungissa vierailijan on helppo aistia sekä pitkää historiaa että nykyajan monikulttuurista sähäkkää elämää. Ja kuten Jyväskylässäkin, ydinkeskustan hallitsee mainiosti jalkaisin. Vanhan kaupungin useat kapeat kävelykadut sorisevat mukavaa elämää. Katuja reunustavat korkeat rakennukset leikkaavat päivän polttavan auringon mukavan miellyttäväksi. Merkillistä kyllä, kiinnostavan turistikohteen statusta Lleida ei ole tietääkseni kyennyt hankkimaan. Tämä asukasmäärältään Jyväskylän kokoinen (140 000) kaupunki ulottaa historiansa 250 vuotta ajanlaskuamme aikaisemmaksi. Ja kuten kaikkialla Iberian niemimaalla myös Lleidan yli ovat monet miehittäjät kulkeneet tuhoa tehden ja merkkinsä jättäen. Nimessäkin tämä näkyy. Roomalaiset antoivat suuruutensa aikana kaupungille nimen Llerda. Heidän jälkeensä valtaan astuneet Visigootit tuunasivat nimen Leritaksi ja seuraavina valloittajina alueelle tulleet maurit pitivät parhaimpana nimeä Larida. 1100-luvun lopulla arabit häädettiin alueelta ja kaupunki sai nykyisen nimensä.

Lleidan talous lepää ympäröivän maakunnan viljavissa pelloissa, maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa. Kaupungissa on suuri ja monipuolinen yliopisto ja monipuolinen kulttuuritoiminta kukoistaa.

Kaupungin maamerkki ja tunnetuin kohde on kaupunkihorisontin huipulla seisova Seu Vella,  linna ja katedraali. Linnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1203 ja työt saatettiin loppuun 230 vuotta myöhemmin. Monet sodat ja vaihtelevat valloitukset ovat runnelleet Seu Vellaa ja monet uudet vallanpitäjät ovat halunneet nöyryyttää lleidalaisia linnan ja varsinkin katedraalin käyttötarkoitusta muuttaen. Esimerkiksi vuonna 1714 kuningas Felipe V lakkautti Lleidan yliopiston, poisti kaupunkioikeudet ja muutti Seu Vellan sotilasparakiksi. Nyt Seu Vella on kunnostettu kaikkien kiinnostuneiden nähtäväksi.

Lleida is an interesting town. The wide river Segria runs across the town and its easy for a visitor to sense both long history and modern multicultural intense life in the compact old town in Lleida. And like in my home town Jyväskylä the center is easily reached by feet. Many narrow pedestrian roads are humming nice life and high buildings by them cut the heat of the most burning Spanish sun more pleasant. For me it is strange that Lleida has not become a popular famous tourist attraction. This town has the Jyväskylä-size  population (140 000 inhabitants) and has its roots in year 250 before Christ. And as on all the Iberian peninsula also in Lleida many occupators have walked over it destructing and leaving their scratces on the cityface. 

The economy of Lleida is based on fertile soil in surrounding areas, fields, agriculture and foodindustry. There is an active university in Lleida too and cultural life is rich and blossoming.

The landmark and the most famous building in Lleida is Seu Vella, the castle and catethdral standing on the top of the town. The construction work began in 1203 and the work was completed 230 years later. Many wars and occupations have demolished Seu Vella and some invaders have wanted to humiliate citizens using Seu Vella as the symbol of identity of inhabitants of Lleida. For instance in 1714 king Felipe V closed the university and the city government in Lleida and  Seu Vella was closed for worshippers and the whole complex was turned to be a military barrack. Seu Vella is now well conservated for people to visit.