Maanantai 18.9.17 Lleida. Typistin eilen matkaani vajaalla kymmenellä kilometrillä Algoletgeen. Päivä sinänsä oli mukava. Tasaista taivallusta reilun 25 asteen lämmössä omenapuutarhojen ja korkeiden maissipeltojen keskellä. Menneet yli sata kilometriä alkavat jo hieman tuntua lihaksissa ja muutama rakkokin on jo putkahtanut itsestään muistuttamaan. Siksi varasin tälle maanantaille vain kymmenen kilometrin etapin Lleidaan. Kun kaupunkiin saapuu jo kello yhdentoista maissa, päivästähän syntyy melkein lepopäivä.
I shortened my leg yesterday with less than ten kilometers to Algoletge. The day was OK by all means. Nice and smooth hiking in a temperature more than +25 degrees among apple gardens and high corn fields. The past 100 kilometers can already be felt in feet and some blisters are also reminding of their existense. That is who I decided to do only ten kilometers today to Lleida. When arriving the town at eleven a´clock, the day can be regarded as the day for resting.

Eilisen päivän ansaitsematon bonus oli spontaani ystävällinen palveluteko paikalliselta. Kahdeksan kilometriä aamulähtöni jälkeen pysähdyin paussille pikkukaupungin kahvilaan. Seuraava etappi oli 18 kilometrin päässä ilman mahdollisuutta palveluihin. Oli tarpeen hankkia välipalaa matkaan otettavaksi. Pyysin tarjoilija Sonialta kahvin ja cocacolan lisäksi pari banaania. Kahvin ja colan toki sain. - Valitettavasti me emme myy hedelmiä, hän totesi. Mutta hmmm... Minulla on pari banaania laukussani evääksi. Saat ne, jos haluat. Hetki hämmästynyttä kursailua ja niinhän siinä kävi että banaanit siirtyivät rinkkani sivutaskuun matkaevääksi. Tällaisen jälkeen mieli on pitkään hyvä.

The big bonus of yesterday was during my short pause in a cafe 8 kilometers after my morning start. The next leg should be 18 kilometers with no services on the route - some snack is needed to refresh the energy resources on the route. I asked waitress Sonia to give me a coffee, a Coke and two bananas. - Unfortunately we do not sell fruits, she said. But hmmm... I have two bananas in my private bag. You may have them if You like, she said. A moment of astonishment, a short discussion and after a while those two bananas walked with me in the sidepocket of my backback. If something can be called excellent service, this can for sure. This makes a person happy for a long time. 

Lleida onkin hieno ja mielenkiintoinen kaupunki. Iso Segria-joki virtaa kaupungin läpi, kompaktissa vanhassa kaupungissa vierailijan on helppo aistia sekä pitkää historiaa että nykyajan monikulttuurista sähäkkää elämää. Ja kuten Jyväskylässäkin, ydinkeskustan hallitsee mainiosti jalkaisin. Vanhan kaupungin useat kapeat kävelykadut sorisevat mukavaa elämää. Katuja reunustavat korkeat rakennukset leikkaavat päivän polttavan auringon mukavan miellyttäväksi. Merkillistä kyllä, kiinnostavan turistikohteen statusta Lleida ei ole tietääkseni kyennyt hankkimaan. Tämä asukasmäärältään Jyväskylän kokoinen (140 000) kaupunki ulottaa historiansa 250 vuotta ajanlaskuamme aikaisemmaksi. Ja kuten kaikkialla Iberian niemimaalla myös Lleidan yli ovat monet miehittäjät kulkeneet tuhoa tehden ja merkkinsä jättäen. Nimessäkin tämä näkyy. Roomalaiset antoivat suuruutensa aikana kaupungille nimen Llerda. Heidän jälkeensä valtaan astuneet Visigootit tuunasivat nimen Leritaksi ja seuraavina valloittajina alueelle tulleet maurit pitivät parhaimpana nimeä Larida. 1100-luvun lopulla arabit häädettiin alueelta ja kaupunki sai nykyisen nimensä.

Lleidan talous lepää ympäröivän maakunnan viljavissa pelloissa, maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa. Kaupungissa on suuri ja monipuolinen yliopisto ja monipuolinen kulttuuritoiminta kukoistaa.

Kaupungin maamerkki ja tunnetuin kohde on kaupunkihorisontin huipulla seisova Seu Vella,  linna ja katedraali. Linnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1203 ja työt saatettiin loppuun 230 vuotta myöhemmin. Monet sodat ja vaihtelevat valloitukset ovat runnelleet Seu Vellaa ja monet uudet vallanpitäjät ovat halunneet nöyryyttää lleidalaisia linnan ja varsinkin katedraalin käyttötarkoitusta muuttaen. Esimerkiksi vuonna 1714 kuningas Felipe V lakkautti Lleidan yliopiston, poisti kaupunkioikeudet ja muutti Seu Vellan sotilasparakiksi. Nyt Seu Vella on kunnostettu kaikkien kiinnostuneiden nähtäväksi.

Lleida is an interesting town. The wide river Segria runs across the town and its easy for a visitor to sense both long history and modern multicultural intense life in the compact old town in Lleida. And like in my home town Jyväskylä the center is easily reached by feet. Many narrow pedestrian roads are humming nice life and high buildings by them cut the heat of the most burning Spanish sun more pleasant. For me it is strange that Lleida has not become a popular famous tourist attraction. This town has the Jyväskylä-size  population (140 000 inhabitants) and has its roots in year 250 before Christ. And as on all the Iberian peninsula also in Lleida many occupators have walked over it destructing and leaving their scratces on the cityface. 

The economy of Lleida is based on fertile soil in surrounding areas, fields, agriculture and foodindustry. There is an active university in Lleida too and cultural life is rich and blossoming.

The landmark and the most famous building in Lleida is Seu Vella, the castle and catethdral standing on the top of the town. The construction work began in 1203 and the work was completed 230 years later. Many wars and occupations have demolished Seu Vella and some invaders have wanted to humiliate citizens using Seu Vella as the symbol of identity of inhabitants of Lleida. For instance in 1714 king Felipe V closed the university and the city government in Lleida and  Seu Vella was closed for worshippers and the whole complex was turned to be a military barrack. Seu Vella is now well conservated for people to visit.

Sunnuntai 17.9.2017 Castellnou de Seana.Tulin tänne eilen lämpimässä auringonpaisteessa 27 kilomerin päästä Cerveran kaupungista. Cervera on 9000 asukkaan aika viehättävä kaupunki, joka on rakennettu hyvin tiiviisti sokeritoppamaisen kukkulan päälle. Kadut ovat kapeita ja rakennukset tiukasti kiinni toisissaan. Kovin ajankohtaista tietysti on se, kovin nopeasti vieraalle tehdään kahvilassa selväksi se, että Katalonian syntysanat on sanottu tässä kaupungissa. Se sanotaan ylpeänä - ilme kertoo sen. Kaupunki vaikuttaa viehättävältä. Kyltti Placa Mayorilla kertoo, että Cervera on nimetty Katalonian kulttuurikaupungiksi vuodeksi 2018. Koko päivän kestänyt vesisade ei tällä kertaa houkuttele enää illalla kaupunkikävelylle.

Reitti Castellnou de Seanaan etenee rauhallisissa maisemissa kumpuilevassa maastossa ja maissipeltojen ja valtavien omenatarhojen keskellä. Itse kylästä ei ole paljoa kerrottavaa. Se on pieni maalaiskylä, jossa kylän toisesta baarista kulkija saa avaimen urheilukentän laidalla olevaan "albergaan" eli entiseen pukukoppiin, johon on täräytetty kuusi sänkyä ja nippu puhtaita pyyhkeitä vieraita odottamaan. No, viiden euron hinnalla ei paljon enempää kehtaa vaatiakaan.

Katalonian erikoiseen itsenäistymiskansanäänestykseen on enää kolmetoista päivää. Televisiouutiset paahtavat asiaa täällä täysillä. Katalaanin kielellä tietysti - siksi iso osa viestien detaljeista jää hämäräksi. Mutta pääviestin kyllä ymmärtää; typerä Madrid ei ymmärrä katalaanien historiallista oikeutta omaan itsenäiseen valtioon. Uutislähetystä vahvistetaan viihdeohjelmista tutuilla kuva-animaatioilla, joilla pääministeri Mariano Rajoy saadaan kesken puheensa pyörittämään villisti silmiään tai työntämään kielensä ulos. Katukuvaa hallitsevat separatistien Vota Si! -mainokset. Irtaantumista vastustava puoli ei kaduilla mainosta.

Kotimainen YLE kertoo sivuillaan Espanjan hallinnon koventavan otteitaan. Valtakunnansyyttäjän virasto on määrännyt Katalonian alueen pormestarit estämään äänestyksen. Maakunnassa on tuhat pormestaria, joista 700 arvioidaan tukevan separatisteja. Määräyksen toimeenpano koskee myös Katalonian alueellisen poliisiorganisaation Mossos de Esquadran poliiseja. Näiden asema onkin mielenkiintoinen. He saavat palkkansa Katalonian aluehallinnolta ja hallinnollisesti he ovat sekä aluehallinnon että Espanjan sisäministeriön alaisia työntekijöitä. Katalonian alueellinen poliisipäällikkö Trapero on välittänyt määräyksen poliiseilleen (Katalonian presidentti Carles Puidgemontin määräystä uhmaten). Melkoiselta sekasotkulta tämä näyttää. Katukuvassa tätä taustalla olevaa jännitettä ei aisti. Näkyvä ympäristö on väritetty Vota Si! -julisteilla ja Katalonian lipuilla ja nuorisoryhmät kulkevat iloisesti hälisten uusia julisteita kiinnittämässä. Seuraavat viikot näyttävät kuinka asia etenee.

Kello on 08.20 sunnuntaiaamuna kylän kahvilassa. Bocadillo on syöty ja iso cafe Americano juotu. Mies on valmis taipaleelle. Iltapäivän tavoitteena on Lleida.

Sunday 17.9.17 Castellinou de Seana. Yesterday I hiked here in a warm sunshine from Cervera. That town is a charming town of 9000 inhabitants built on a high hill. Streets are narrow and buildings leaning to each other. Very soon in a cafe a visitor is informed that Cervera is the town where Catalonia was established and born. This fact is told with pride in voice and for sure has connections to referendum on first of October. This town is nominated The Cultural town of Catalonia 2018. 

The route to Castellnou de Seana goes through corn fields, hills and meadows and huge applegardens. There is not much to tell about the village itself. A little village, two bars and some shops. A man in the bar gives me a key to the "alberga", previous locker room by basketball court, where six beds and some towels are waiting for the visitor. OK, it is only five euros.

It is only 13 days until referendum in Catalonia. TV-news are full of passionate messages about it - unfortunately to me in Catalan language. But the main message is clear; the stupid Madrid does not understand historical right for Catalan people to be an independent country. The news broadcasts are "coloured" with photoanimations, where Spanish  prime minister Rajoy seems to roll his eyes or push his tongue out in the middle of his speech. Streets are covered with Vota Si! banderolls. The other side does not advertise like this at all.

The Finnish national broadcast YLE tells that the state prosecutor of Spain has ordered all local mayors in Catalonia to prevent the referendum. There are 1000 local mayors in Catalonia - about 700 of are regarded as separatistas. These two next weeks will tell what will happen.

It is at 8,20 o´clock Sunday morning in the cafe of Castellinou de Seana. The blog is updated, bocadillo eaten and Cafe Americano drinken. It is time to go. Next destination after 31 kilometers is Lleida.

Vota Si! - Äänestä kyllä! -julisteet hallitsevat katukuvaa Katalonian kaupungeissa kansanäänestyksen lähestyessä. Vota Si! - Vote yes! - banderols dominate street wiew when time for referendum is coming closer.

Saksalainen Wolfgang käveli vastaan. Hän seurasi Ignatius Loyolan mukaan nimettyä reittiä Biskajan lahden rannalta Montserratiin. Hänen yllyttämänään otin elämäni ensimmäisen kameraselfien. Wolfgang from Germany walked opposite me. He was following steps of Ignatius Loyola on the route from Biscay Bay beach to Montserrat Monastery. He gave me an impulse to shoot the first selfie in my life.

Eilen kävelin Montserratista 25 kilometriä Igualadaan. Liikkeelle lähdin vasta vähän ennen puoltapäivää koska Montserratin nähtävyydet tuli tietysti ensin käydä läpi. Päivä sujui vuoristomaisemissa laskujen ja nousujen seuratessa toisiaan. Tänään vuorossa oli 22 kilometrin etappi Igualadasta La Panadellaan. Lämmintä reilusti yli 25 astetta ja reitti kulkee melkein koko matkan asfaltilla kevyen liikenteen väyliä pitkin. Eli reitin puolesta pikkusen tylsä päivä. La Panadella on pikkuinen kylä tienristeyksessä. Palveluita saa parista kahvilasta huoltoasemasta ja parhaat päivänsä eläneestä hostal Bayonnesta. Albergaa ei kylässä ole mutta hostelli antaa parillakympillä huoneen käyttöön. Huomiseksi taidan varata vain viidentoista kilometrin kävelyn 9000 asukkaan Cerveran kaupunkiin. Yesterday I hiked from Montserrat to Igualada (25 km). The departure took place later than normally about twelwe o'clock. The walking tour to experience Montserrat needed its time of course. Today from Igualada to La Panadella, a route of 22 kilometers. Temperature more than 25 degrees and almost all the time on asphalt. A bit boring. La Panadella is a little village at a crossroad. Services are Limited. Two cafes, a gasoline station and hostel Bayonne, which has seen its best days years ago. Anyway Bayonne gives a room for 22 euros a night. 

Igualadan laitamilla vaeltaja saa puuskuttaa pitkän ylämäen ennen maastoon siirtymistään. Onneksi mäen päälle on asetettu defibrillaattori  kaiken varalta tällaisia ikääntyneempiä varten. Hienoa! When leaving Igualada a hiker must push hard for a while uphill. Do not worry. A defiblillator is installed on the top of the hill.

Käyttökelpoista vaellusopasta Camino Catalanille ei ole olemassa. Tuorein hankkimani kirja oli yksitoista vuotta vanha katalaaninkielinen opas. Sen jätin kotiin. Katalonialaiset caminon ystävät ovat päivittäneet onneksi kaksipuolisen A4:n reitin albergoista ja muista majapaikoista Montserratista aina Logronoon saakka. Hospitalero Montserratin albergasta antoi sen minulle. Sillä ja melko hyvillä reittimerkinnöillä pärjännee. I could not find a useful guidebook for Camino Catalan. Almost the only book that I found was eleven years old guidebook written in Catalan language. Catalan caminofriends have updated  and printed a list of albergas and other places to sleep on the route from Montserrat until Logrono. The hospitalero in Montserrat gave it to me. Obviously this paper and a reasonable signalling of the route is enough for me to manage.

Viisas valitsee varjon silloin tällöin. Every now and then it is useful to find a shade and have a break.

Eilen lento Helsingistä Frankfurtiin, siellä muutaman tunnin odotus ja sitten Lufthansan siivillä Barcelonaan reilun tunnin oletettua myöhemmin. Ranskassa ilmavalvontaviranomaiset päättivät lakkoilla tiistaina ja siksi kuulemma lähtö Frankfurtista viivästyi. Tämä tietysti siirsi jatkomatkaani Barcelonasta Montserratiin ja siinä olin vähällä kohdata ikävän pulman, joka kyllä ratkesi kovin sympaattisella tavalla. Montserratin luostari on 1300 metrin korkeudessa vaikeapääsyisessä vuoristossa ja tavallisin tapa mennä sinne on junalla vuoren juurelle ja sieltä joko ilmassa kulkevalla kaapelivaunulla tai sympaattisella Cremallera-hammasratavaunulla. (Tämän tekstin lopussa kerron ohjeet matkustamiseen).

Tulin siis myöhässä kaupunkiin, suhautin Barcelonan tehokkaalla ja siistillä metrolla Plaza Espanyan asemalle ja ostin pakettilipun sekä junaan että kaapelivaunuun. Ja istuin leppoisasti penkkiini ja annoin maisemien valua ohi. Sitten ulos oikealla asemalla huikean vuoren juurella ja mies astelee kaapelivaunun lähtöasemalle. Ovet ovat kiinni ja talo pimeänä. Tämä Aeri de Montserrat -asema on keskellä ei mitään. Ilta hämärtyy nopeasti, luostarin valot hohtavat korkeudessa ja tällä hetkellä saavuttamattomissa. Omin jaloin vaihtoehtoina ovat kapuaminen nelisen kilometriä huikean jyrkkää, kapeaa polkua otsalampun valossa tai sitten lähteä kävelemään kapealle mutkaiselle serpentiinitielle yhdeksän kilometrin nousua ja luottaa siihen että autoilijat muistavat väistää. Katuvaloja kun ei ole. Kumpikin vaihtoehto kylmäsi sielua. Kolmen kilometrin päässä oli kylä, jossa "saattaa" olla taksi, kertoi tomaattitarhastaan ikääntynyt mies. Rinkka selkään ja sinne. Ilta on jo puoli kymmenen maissa ja kadut ovat tyhjiä. Kerrostalon alaovi aukeaa ja nuori nainen kantaa roskapussia. - Kylässä ei ole taksia, mutta odota vähän, hän vastaa kysymykseeni ja häipyy sisätiloihin. Hetken päästä hän tulee ulos nuoren miehen, puolisonsa kanssa ja kertoo heittävänsä minut huipulle. - Ei tässä kiireempää puuhaa ollut, hän kommentoi ystävällisyyden ihastelua. Mies ajaa kun vaimo ei tällä tiellä uskalla. Ja niin pääsi suomalainen peregrino Montserratin luostarin hoiviin. Rahan tarjoaminen torjuttiin ystävällisen jyrkästi. Vastapalveluksen jouduin lupaamaan - kuultuaan lappilaisen taustani, he pyysivät minua joskus tulevaisuudessa auttamaan heitä revontulien näkemisessä ja kokemisessa, jos he matkustavat Suomeen. It´s a deal sanottiin ja lyötiin kättä päälle.

Vaikka kukaan ei tällaisia pulmia tarkoituksella hae, niitä voi kokeneellekin sattua. Niin aikaisemmilla yhdeksällä caminollani kuin tässäkin tapauksessa toistui sama kaava. Espanjalaiset auttavat mielellään. Niin tapahtuu varmaan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä kokemusteni ja kuulemani mukaan. Siitä on tietysti syytä olla erittäin iloinen.

Sitten Montserratiin. Espanja ja Barcelona tulvii tällä hetkellä turisteja - kaupungissa ollaan tällä hetkellä jo huolissaan kaupunkikuvan muuttumisesta. Noin 2,5 miljoonaa Barcelonaan tulevista turisteista kiipeää vuosittain Montserratiin, näistä noin 4000-5000 suomalaista. Eikä suinkaan syyttä. Paikka on erittäin viehättävä ja erityinen kohde ajattelevalle matkailijalle. Kunhan vuorelle on noustu, kaikki on jalkaisin tavoitettavissa. Erityisen kiinnostavia kohteita ovat tietysti luostari kaikkine historiallisine ulottuvuuksineen ja minua suuresti miellyttänyt taidemuseo. On hämmentävää todeta, että museo on saanut nähtäville maailmanluokan taitelijoita, Caravaggiosta, Claude Monnetiin, Auguste Renoiriin, Salvador Daliin ja Pablo Picassoon. Barcelonassa käyntiä ei kannata jättää vain ydinkaupungin kohteisiin tutustumiseen. Montserrat on varmasti helpon päivämatkan tai kahden väärti.

Sitten matkaohjeet:
1. Hakeudu Barcelonassa vaikka metrolla rautatie-/metroasema Plaza Espanyalle.
2. Sieltä pääset junalla R5 vuoren juurelle.
3. Päätä jo Plaza Espanyalla, käytätkö vuorelle nousemiseen kaapelivaunua vai hammasratavaunua.
3.a. Jos päädyt näköaloja tarjoavaan kaapelivaunuun, jää pois pysäkillä Aeri de Montserrat ja nouse siitä vaunuun.
3.b. Jos taas haluat edetä Cremallera-vaunulla ylös, jää junasta Aeri de Montserrat -asemaa seuraavalla Monistrol de Montserrat pysäkillä.
MUISTA: Tee matkasi päiväsaikaan tai varhaisillalla. Jos lähdet Barcelonasta myöhäiseen aikaan, voi käydä kuin minulle tai voi käydä niin, että pääset vuorelle mutta et pääse takaisin. Kysele myös pakettiratkaisuja, kun asioit Plaza Espanyan lipputiskillä.

Yesterday a flight from Helsinki to Frankfurt, there a stop of some hours and then on Lufthansa wings to Barcelona with more than an hour delay. The French air safety control officials decided to strike on Tuesday and this is the reason we were told about this delay. This ruined my travelling connections from BCL and caused some extra grey hair in my head.Even though of this every problem was solved in a pleasant way. The Montserrat Abbey is very high in mountains and the most useful way to get there is to use a train to the valley and from there either using a cable car or using a rack train to the top.At the end I'll tell the code for travelling there.

So I came late to BCL city, used metro to reach the train/metro station Plaza Espanya, bought a combined ticket for the train ja cable car. Then I only sat on my seat and let the word glide by. After a while I step out on the proper station and walk to the station of Cable cars. Lights are off and doors closed. No trip to the top. This station is in the middle of nothing.The evening gets darker and there high up glow lights of the Abbey. There are not many options to use. Going by foot is dangerous. Either you climb about four kilometers up with the light of your headlamp on a very narrow and extremely steep path. Another option is to walk 9 kilometers in dark and on a narrow serpentine road with no street lights. These options I had to skip. Less than three kilometers from the station is a village. An elderly man in his tomato garden tells there "may be a taxi". So I walked there. It is late in the evening, nobody on the streets. Then a young woman steps out of the house door and I can make a question. - There is no taxi in this village. Just wait a minute, she says and disappears inside. After a while she comes back with a young man, her husband and tells me that they can ride me up with their car. - There was nothing so important going home at the moment she tells me. The husband drives the car - the wife does not dare to drive on this road. And after a while I am at the Abbey door. When trying to give them money for this ride, the answer was polite and firm. They do not want money for helping. Anyway there was something I had to promise. For a long time they have wished to see Northern lights - Aurora Borealis. So if that day will come that they come to Northern Finland in winter it is my obligation to organise Northern lights for them to watch. - It is a deal, I promised.

Nobody is looking for problems in camino for sure but these things may happen to anybody, This kind of a response followed the similar code than during my nine previous caminos and what I have heard other peregrinos to tell. Spanish people are helpful people. In nine cases of ten this happens usually. This is something we have all the reasons to be happy and try to learn this code also in our own lives.

And then to Montserrat. Spain and specially Barcelona is crowded with tourists these days. People living in BCL are more than worried of losing their traditional way of life. About 2,5 million tourists of Barcelona do visit Montserrat Abbey - of them about 4000-5000 come from Finland. They have all the reasons to do so. There is lot to see and experience for visitors. Until a tourist has reached the top, you can reach everything by foot.The most interesting places are the abbey and the art museum. It is a bit astonishing to realize that this museum has in its collection paintings of very famous artists like Caravaggio, Claude Monnet, Auguste Renoir, Salvador Dali and Pablo Picasso, If you visit Barcelona, visit also Montserrat. It is really worth of one or two days visit.

Then how to get to Montserrat:
1. When You get to BCL, go to Plaza Espanya Station. Metro is very useful.
2. At Plaza Espanya take a train R5 to close to the mountain.
3. Decide already if You want to reach the top by using cable car (Funicular)or rack train (Cremallera).
3.a. If You decide to use a cable car, step out of the train at Aeri de Montserrat station.
3.b. If You decide to use Cremallera, step out at Monistrol de Montserrat (one station after Aeri de Montserrat).

REMEBER:
Do your trip on daytime. If You leave BCL late in the evening, it may happen like it happened to me. Otherwise You may get to the abbey but You cannot get back to BCL same evening. OK, taxi may be available but it makes a hole in your wallet.

Montserratin luostari sijaitsee 1300 metrin korkeudessa sahalaitaisessa vuoristossa (serrata-sahalaita). Montserrat Abbey is located 1300 meters high in a serrated mountain scene.

Ns. Mustaa madonnaa pidetään Katalonian suojeluspyhimyksenä. Patsasta suojaavaan lasiin on jätetty aukko koskettamista varten. So called Black Madonna is regaded as the Holy Virgin of Catalonia. The hole in the statue protecting glass makes the visitor possible to touch the statue.

Matka kaapelivaunulla vuoren juurelta huipulla vie läpi huikaisevien maisemien. If you choose the Funicular (cable car) to reach the monastery, you cannot skip wonderful wiews.

Meillä kaikilla on varmasti vahva mielikuva Salvador Dalin ja Pablo Picasson taiteesta ja tyylistä. Mutta tämä mielikuva ei ole koko totuus. Heidän kaikki työnsä eivät ole niin hurjia ja vinksahtaneita kuin nykypäivänä luulisi. Molemmat tekivät nuorempina vuosinaan myös millintarkkoja muotokuvia. Tässä Salvador Dalin luonnos Maria Carbonan muotokuvaksi. Probably we all have an impression of Salvador Dali and Pablo Picasso and their art. This impression is not the whole truth. All their works are not so wild and weired as you could imagine. During their early years they painted also portraits. Here is the sketch of Salvador Dali for a portrait of Maria Carbona.

Lisää kuvateksti

Salvador Dali: Artistin isän muotokuva. Portrait of artists father.

Joaquin Vayreda: Nuori talonpoika. Young peasant.

                                                 Santa Maria de Montserratin luostari

Syyskuun kahdentenatoista alkava vaellukseni Camino Catalanilla ajoittuu mielenkiintoiseen tilanteeseen. Katalonian maakunnassa on vuosikymmenten ajan käyty poliittista keskustelua tavoitteena rakentaa Katalonian tulevaisuutta itsenäisenä Katalonian tasavaltana - irrottautumalla siis Espanjasta. Katalonian presidentti Carles Puidgemont on ilmoittanut järjestävänsä maakunnassa kansanäänestyksen Katalonian itsenäistymisestä 1.10.17. Espanjan hallitus pitää asiaa perustuslain vastaisena ja aikoo estää sen kaikin keinoin ja uhkaa tapahtumasta vastuullisia poliitikkoja ja virkamiehiä rangaistuksilla.

Kansanäänestystä on kokeiltu pari vuotta aikaisemmin. Vuonna 2014 Katalonian presidentti Arturo Mas järjesti itsenäistymisestä epävirallisen kansanäänestyksen ja tällöin 81 % äänestäneistä antoi tukensa Espanjasta irrottautumiselle. Tämä äänestys ei innostanut katalonialaisia äänestämään. Vain 37 % äänioikeutetuista vaivautui uurnille. Äänestyksen epävirallisuudesta huolimatta Espanjan reaktio oli voimakas. Katalonian silloinen presidentti Arturo Mas asetettiin kahden vuoden virkakieltoon sekä alueministerit Irene Rigau ja Joana Ortega määräaikaisiin virkakieltoihin perustuslain vastaisesta toiminnasta. Lisäksi kaikki tuomittiin sakkorangaistuksiin. Tällä hetkellä kansanäänestyksen kannattajilla on enemmistö Katalonian alueparlamentissa. Tästä huolimatta osa äänestystä kannattaneista puolueista ei ole ottanut kantaa itse pääasiaan - eroon tai itsenäistymiseen. Emämaa Espanjalle Katalonian kysymys on erittäin tärkeä ja tekee valtion kovat otteet ymmärrettäviksi. Katalonian alueella tuotetaan viidesosa (19 %) Espanjan bruttokansantuotteesta. Tällaisen alueen itsenäistyminen horjuttaisi merkittävästi niin Espanjan talouselämää kuin valtiollista asemaa Euroopan Unionissa, Euroopassa ja koko maailmassa.

Camino Catalanin lähtöpiste on Santa Maria de Montserratin benediktiiniläisluostarissa 47 kilometriä Barcelonasta luoteeseen. Luostari sijaitsee yli kilometrin korkeudessa karuilla, sahalaitaisilla vuorilla ja myös sen historiassa on paljon liittymäkohtia Katalonian tämän hetkiseen tilanteeseen. Tämä vuonna 1025 perustettu luostari on saanut useaan otteeseen toimia ihmisten suojapaikkana. Espanjan sisällissodan aikana (1936-39) luostari suljettiin ja otettiin maata johtavan sotilashallinnon komentoon ja 22 Montserratin munkkia teloitettiin niskoittelusta hallintoa vastaan. 1940-luvulla kenraali Francon sotilasdiktatuurin aikana luostari toimi ehkä vaikeakulkuisuutensa takia hyvänä suojapaikkana kansanvaltaa edustaville oppineille, taiteilijoille, poliitikoille ja opiskelijoille. Myöhempinä aikoina Santa Maria de Montserratista tuli myös katalonialaisen nationalismin ja kielletyn katalaanin kielen symboli. Kirkolliset palvelut pidettiin uhmakkaasti katalaanin kielellä ja esimerkiksi 27.4.47 Montserratin mustan neitsyen juhlapäivänä yli 100 000 ihmistä kapusi Montserratiin katalaaninkieliseen messuun. Sama "kansalaistottelemattomuus" jatkui luostarissa vuosikymmeniä myöhemminkin. Joulukuussa 1970 (sotilasdiktatuurin aikana vielä) 300 taiteilijaa ja sivistyneistön edustajaa kokoontui Montserratiin mielenosoitukseen vastustamaan kuudentoista pidätetyn Baskien vapautusliikkeen ETA:n aktivistien kuolemantuomioita. Rangaistuksena tästä viranomaiset sulkivat luostarin.

Tämä neljän viikon vaellukseni kulkee siis hyvin mielenkiintoisen historian ja ajankohtaisen tilanteen keskellä.

My Camino Catalan takes place during politically very interesting weeks in Catalonia, Spain. For decades  people of Catalonia have been discussing about cutting their ties off Spain and have independence as an independent democracy. Now Carles Puidgemont, the regional president of Catalonia has announced that referendum of independence of Catalonia will be held on the first of October 2017. Spanish Prime Minister Mariano Rajoy´s cabinet deems the referendum illegal and tries to prevent it and threaths with juridical consequenses because of violating the Spanish constitution.

A referendum with this kind of focus has been tested already in Catalonia. In 2014 regional president Arturo Mas organized an unofficial referendum for independence and 81 % voters gave their support for indenpendent Catalonia. This action was not very popular among people - only 37 % of all adult catalans decided to give their opinion by voting. Even though "unofficial" character of referendum the reaction of Prime Minister Rajoy´s cabinet was tough. Regional president of Catalonia Arturo Mas was banned for two years for official duties and regional ministers Irene Rigau and Joana Ortega also banned for shorter periods for official duties. At the moment supporters for Catalonian independence have the majority in regional Catalonian parliament.

For Spain the question of Catalonian independence is very important. At the moment the region of Catalonia produces almost the fifth (19%) of all Gross National Product of Spain. Losing Catalonia would shake dramatically both economical balance inside Spain and the political status of Spain in European Union, Europe and the in the world.

The starting point of my camino lies in Santa Maria de Montserrat Abbey 47 kilometers northwest from Barcelona. The monastery stands on rocky serrated mountains high 1300 meters above the sea level. The history of this monastery expresses many kinds of connections to the political situation in Catalonia today. It began it´s history as a monastery in year 1025 and very often since that it´s wall have given shelter for many kinds of people as a sanctuary. During the Spanish Civil War (1936-39) monastery was sealed off and taken over by the Generalitat and 22 monks were executed. In 40'ies  during the dictatorship of general Franco this monastery served very much as a sanctuary for many supporters of democracy, scholars, artists, politicians and students. Unfortunately some of them were captured by Francos men a few miles down the road. Santa Maria de Montserrat Abbey has become also the symbol of Catalonian nationalism and catalan language which was quite often a forbidden language by the oppressors. Priests and monks of Montserrat had courage to do their religious services and prayers in Catalan language and for instance 27.4.47 over 100 000 people gathered to a mess to celebrate the Enthronement of the Virgin of Montserrat. All the prayers were held using Catalan language defying the government orders. This kind of resistance went on decades. In December 1970 (time of military junta still) 300 artists and academics gathered in Montserrat for a demonstration against death sentences of 16 Basque ETA activists in Burgos. Because of this demonstration police closed the monastery.

So my expectations are high. My four weeks hiking takes me through a very interesting history at very interesting moments. Looking forward to experience those both.